Tämä ei ole raidehissi vaan tavallinen juna.
Emme kuitenkaan saapuneet paikanpäälle junalla vaan pyörällä, koska vuori oli vain puolentoista tunnin pyörälenkin päässä. Tarkoituksenamme oli löytää raidehissin asema, mutta ajoimme luonnollisesti liian pitkälle, siis ylöspäin.
Ollin polkupyörälle annettiin jo tehtaalla nimi "Ex-lady".
Etsiessämme asemaa nousimme hiljalleen vuorenrinnettä ja saavuimme pienelle Shintotemppelille sekä läheiselle hautausmaalle.
Maisemat olivat melko harmaat, mutta tuijotimme silti tovin tyhjyyteen.
Kiitimme henkiä vielä läksiäisiksi ja lähdimme nousemaan lisää juna-aseman toivossa.
Nousu jyrkkeni entisestään ja pienen mietiskelyn jälkeen päätimme luopua pyöristä maaston muuttuessa asteittain jyrkemmäksi.
Alkuihmismäiset vaistot tulivat metsässä pintaan ja unohdimme juna-aseman tyysin.
Kauniissa auringonpaisteessa oli mukavaa kiivetä ja juomat loppuivat kesken.
Tässä vaiheessa oli jo selvää että pyörinen mukaanottaminen olisi ollut kohtalokas virhe.
Nousimme vielä lisää, vaikka juomavesivarantomme olivat loppuivat.
Kun vihdoin löysimme juna-aseman ja juoma-automaatin, oimmekin päätyneet sille toiselle asemalle, eli ylös. Eipä tarvinnut maksaa hissistä. Me tietysti nousimme vielä vähän...
...ja otimme bussin läheiseen kylpylään.
Bussiin tuli myös lisää matkalaisia. Tosin kaikki eivät aivan vapaaehtoisesti. Kuvassa pieni vihamielinen karkuri.
Vatsat kurnivat ja päätimme käydä vielä syömässä ennen kylpyä. Ravintolat kuolleen näköisessä turistirysässä osoittautuivat kalliiksi. Valitsimme ruokapaikan paikallisten suositusten perusteella ja astuimme ravintolan puutarhaan iloiten muonituksen järjestymisestä.
Ravintolassa oli hiljaista ajankohdasta johtuen.
Tältä näytti ravintolan sisällä...
...ja tältä näytti ruoka. Violetin ruskeat kalmarin nuljakkeet eivät maistuneet oikein millekään. Lisäksi oli erikoista tofua ja raakaa kalaa.
Alkupalojen jälkeen tuli lautasellinen vuorien antimia: sieniä, lehtiä, pikkuperunoita, kananpaloja soijapapupalloja, ja muita joita emme tunnistaneet, keitimme kaiken mausteliemessä. Ruoka oli hyvää ja sitä todellakin oli paljon. Kun olimme syöneet pääruuan, tuotiin pöytään vielä lautasellinen paikallatehtyjä nuudeleita, jotka imivät lopun paistinliemen. Lopuksi saimme jälkiruoka soijamaitovanukkaan. Tietysti vielä joimme teen.
Vatsat tulivat ähkytäyteen, mutta olo oli silti uskomattoman kevyt... sitä se vuori-ilma teettää ;)
Tältä näyttivät maisemat ruokapöydästämme.
Ennen kylpyä lähdimme vielä vilkaisemassa läheistä temppeliä, jossa oli joskus taannoin pidetty lemmikkitiikereitä.
Nämä lyhdyt ovat lahjoituksia yrityksiltä temppelille. Hieman erikoinen käsi osoitti kulkusuunnan päärakennukselle temppelisokkelon läpi.
Asiaa ihmeteltyämme opimme että porkkana-sanasta tuttu merkki tarkoittaa mm. temppelillä vierailua.
Tiikereistä oli vielä muistumia jäljellä.
Temppelistä löytyi valtavan buddhan lisäksi punaisia shintolaisia portteja. Kertonee jotain japanilaisten uskonnollisesta monipuolisuudesta tämä.
Näkymät olivat upeat päähallin terassilta, joka oli luonnollisesti siinä komeimmassa kohdassa.
Ja ei muuta kuin kylpyyn. Vesi oli lähtöisin oikeasta kuumasta lähteestä, ja lisäksi näkymät olivat varsin mainiot vuorten keskellä alempana virtaavaan jokeen.
Kylvyn jälkeen olo oli puhdistunut ja raukea. Hämyisellä autiolla pysäksillä käytimme bussin saapumiseen kuluvan puolituntisen, mietiskelyn sijasta, kameralla ja kännykällä leikkimiseen.
Päästyämme takaisin jätimme yhden raidehissin väliin ottaaksemme kuvia henkeäsalpaavasta öisestä Osakasta.
..ja tietysti itsestämme kummittelemassa sen edessä.
Junastakin sai onnistuneita otoksia.
ja rautatiestä.
Kotiinpäin pyöräillessämme ohitimme persoonallisesti koristellun (love)hotellin.
Päädyimme vielä kodin sijasta oluelle ja kanavartaille, ja totesimme kokeneemme mielettömän upean seikkailun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti