Seuraavaksi kävelimme taidemuseon portille. Sisällä olisi näyttely japanilaisen 1900-luvun alussa aloittaneen taideryhmittymän töistä. Sisään vain.
Aula oli varsin komea, valoisa ja hyvin aikaa kestänyt.
Myös itse näyttely osoittautui mielenkiintoiseksi. Sisältöä oli maalauksista esineisiin ja jopa kalusteisiin. Tyyli taas vaihteli japanilaisesta länsimaiseen. Osa teoksista oli upeita. Sauli löysi uuden suosikkitaiteilijansa, nimeltään Yoshida Hiroshi.
Näyttelyn väliltä löytyi levähdyspaikkoja, joista avautui näkymiä viereiseen puistoon. Kyllä taiteen katselukin taukoja tarvitsee. Oivallista.
Vaikka sisältä taidemuseo oli onnistunut kapistus, ei ulkokuori juuri vakuuttanut.
Seuraavaksi suuren kaupungin vakiokohteelle, eli samurailinnoitukselle. Tämäkin, kuten isoveljensä osakassa, on luonnollisesti rekonstruktio, mutta selvästi paremmalla maulla rakennettu.
Puisto antoi jälleen aihetta bändikuville.
Ohi viilettävä karvakaulus-toppatakki-häämekko -yhdistelmä käänsi miesten päät.
Komea hääpari oli puistossa otattamassa virallisia kuviaan. Onneksi michelin-takki ei kuulunut varsinaiseen varustukseen.
Itse linnaan. Ohessa kaupunki ammoisilla ajoilla. Aika runsaasti sai kiertää vallihautoja jos halusi reunalta päästä itse linnalle.
Pytingin parasta antia oli opiskelijalle ilmaisen sisäänpääsyn lisäksi ilmaiset samurai-pukineet, joita sai sovittaa päällensä oman makunsa mukaisesti.
Kattotasanteelta aukesi luonnollisesti komeat näkymät joka suuntaan. Kelikin oli parempi kuin aiemmin Osakassa.
Luumunkukka.
Puun varjossa miehet poseerasivat onnessaan kevään tulolle.
Puolustusmuurirakenteelle oli vapaapääsy, joten käyminen oli väistämätöntä.
Tästä voisi kaataa kaikkea jäynää vallihautaa ylittäville valtaajille.
Poseerauksen mestarit puolustusmuurin edessä.
Ruokaa etsiessämme päädyimme tälle ostoskeskushärpäkkeelle, nimeltään Pacela, eli Pasila.
Sisällä söimme oivallisen intialaisen keittolounaan nan-leipineen. (japaniksi "nan" tarkoittaa "mikä", joten tilausta tehdessämme pääsimme hurmaamaan tarjoilijan nokkelilla vitseillämme, jotka jälkeenpäin hoksasimme henkilökunnan kuulevan varmasti joka päivä kyllästymiseen asti)
Mittakaavattomien jouluvaloilla vuorattujen monumenttien juurella, Pasilan katolla pääsimme jälleen nauttimaan harvinaisesta levähdyspaikasta, jota paikallisetkin osasivat selvästi arvostaa. Taitaa Hiroshimassa olla Japanin kaikki levähdyspenkit.
Pasila sisältä. Terassien juhlaa tämä, ja jonkin verran orientoitumisvaikeuksia.
Ulkopuolella törmäsimme eilen jo tavattuun saksalaiskaksikkoon, joiden kanssa lähdimme katsomaan atomipommin muistomuseota.
Ennen ja jälkeen. Totaalinen tuho oli kyseessä.
Museorakennuskompleksi sisälsi tarkkaa tietoa kohtalokkaan päivän tapahtumista ja syistä sekä ydinaseiden kehityksestä nykypäivään asti. Julmin kokemus oli nähdä kokoelma esineitä, joita tuho oli jättäny jälkeensä. Jokainen esine sisälsi tarinan sen käyttäjästä ja kuolemasta. Tavallisten ihmisten kärsimys ilmentyi puhki palaneista vaatteista, räjähdyksen pysäyttäneistä kelloista ja surullisista kohtaloista.
Ulos tullessamme olo oli vaivautunut ja haikea. Ydinaseita ei pitäisi tässä maailmassa olla.
--------------------------------------------------------------------------------
Illan hämärtyessä lähdimme uusien tuttaviemme Peterin ja Etzhartin kanssa illastamaan.
Löysimmekin paikallisen opastuksen avulla sivukujalta mielettömän hyvän sushibaarin, jossa oli aika opettaa vasta hetken maassa ollut Etzhart japanilaisille tavoille.
Englanninkielinen ruokalista helpotti löytämään keittiön epäilyttävimmät antimet, joita edes sushimestari itse ei tohtinut suositella. Ohessa pojat maistavat kalan sisälmys -makia, jota ei varmaankaan tule uudelleen helposti tilattua. Seuraavana olikin vuodossa ravunaivo-maki.
Sushimestarimme oli huumorimiehiä ja mukana hyvällä huumorilla katselemassa ulkomaisten uskalikkojen ilmeitä. Paras sushipaikka tähän mennessä (tsukijin kalatorin jälkeen tietenkin). Hinta ei kuitenkaan ollut pilviä hipova.
Lopuksi päädyimme porukalla biljardipöydän ääreen, jossa suomalaiset luonnollisesti kurmottivat saksalaisia kumppaneitaan.
Hieman tavallista pitemmällä Peterillä oli hankaluuksia löytää itselleen sopivan pituista japanilaisemäntää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti