Japanilaiset tunnetusti ovat ahkeria valokuvaajia, mutta kirsikankukkien puhjetessa harrastus saa uudet ulottuvuudet ja valokuvia otetaan joka toisella askeleella
Itsekin kameroihin hurahtaneina valotimme kukkia enemmän kuin tarpeeksi, ja saalista pitäisi rajoittaa rankalla kädellä jotta kukaan kyseisiä otoksia jaksaisi vilkaista. Lukijoiden helpotukseksi olemme koittaneet valita blogiin vain parhaimmistoa.
Kun lapsenmieliset jaksavat tarkkailla keskittyneesti pikkukaloja ymmärtävät muut ylväästi poseerata paparazzien ottaessa maailmanmatkaajista fanikuvia.
Sama tilanne toistuu yhä uudestaan: Kalojen tarkkailu, poseeraus ja valokuvaava fanilauma.
Suomalainen mies on luonnostaan jylhä luonnon helmassa.
Japanilaiset arvostavat luonnon kauneutta jopa niin paljon että luovat lähes virheettömiä mukaluonnonmukaisia maisemia kaikkien iloksi.
Kyseinen kuva on poikkeuksellisesti yksi suosikeistani vaikka en sitä itse olekaan ottanut [olli]
Suomalaisten ylitsepääsemätön mielenkiinto kaloja kohtaan tallentui usemmallekin kuvalle.
2/3 kuvattavista keskittyneenä ryhmäkuvaan on kuitenkin kiitettävä suoritus.
Japanin ihmeitä.
Hiljalleen alkoi kaikilla nälkä kurnia vatsassa ja lähdimme hiljalleen valumaan kohti odottavaa liukuhihna-sushilaa. Vatsan muristessa protestiaan lähti Olli edeltä laittamaan nimeä listaan, jotta perillä ei tarvitsisi odotella edellisten lähtöä.
Kuvan tyttönen opetteli pelamaan sählyä golfmailalla.
Katulamput valaisivat upeasti herkkiä kirsikankukkia.
Lähes sattumalta osuimme ennestään tuttuu kanaravintolaan. Ruoka maittoi ja keskustelut palasivat Saulin kaunistelemattomaan menneisyyteen.
Keskusteluista riippumatta Sauli vaikutti täysin tyytyväiseltä.
Olli palasi kotiin myöhäisjunalla jotta kaikki saisivat nukkua rauhassa. Muut kävivät vielä iltasella tarkastamassa Yasaka-jinja-pyhätön.
Lyhtyjä temppelillä, japanilainen tapa.
Itsekirjoitettuja omanonnentoivotuksia, japanilainen tapa.
Yöpaikkana toimi mukava ryokan, jossa erikoisuutena kolikoilla toimiva telkkari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti