Rantarata antoi tarpeeksi aihetta avata välillä myös silmiään normaalin junahorrostelun lisäksi.
Junia piti vaihtaa tiuhaan. Välillä onnisti päästä vauhdikkaisiinkin kyyteihin, välillä taas etenimme etanavauhtia japanin maaseutua ihaillen.
Lopulta matka kesti noin kaksi tuntia pidempään kuin oli ollut tarkoitus. Auringonlasku oli jätetty jonnekin välille, joten päätimme vain tutkia hieman iltaelämää ja löytää sopiva kapselimajatalo.
Olli löysi puolisattumalta Go-kerhon, johon mies yllättäen jäi lätkimään kiviä puulautaan, ja kurmottamaan entisiä mestareita. Tällä välin Sauli otti valokuvauskaluston esille ja löysi tiensä Hiroshiman näkyvimmän muistomerkin tietämille.
原爆ドーム、A-bomb dome, atomipommin muistomerkki. Ainoastaan Hiroshiman harvat betonitalot jäivät osittain pystyyn, kun maailman ensimmäinen atomipommi tuhosi koko kaupungin 6.8.1945.
Rakennus on säilytetty näihin päiviin asti siinä tilassa, johon se pommin jälkeen jäi, muistuttaen näin ydinsodan seurauksista. Muut säilyneet rakennukset on joko purettu tai restauroitu.
Muistomerkki pommiin ja sen jälkivaikutuksiin kuolleille lapsille.
Monumenttipuisto ja se varsinainen monumentti. Yksinkertaisuudessaan ja minimalistisuudessaan vakava paikka.
Alttarin luona käydään kunnioittamassa menehtyneiden muistoa.
Tapasin monumentin luona pari saksalaista kaveria, joihin törmäsimme sattumalta myös seuraavana päivänä. [sauli]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti