Koska olin käynyt jo paikalla, yritin laskea portteja... Jossain sadan ensimmäisen, eli 50 metrin kohdalla jo tuo puuha jäi sikseen.
Alueen kartta. Japanilaiseen tyyliin kuva oli maalattu mittasuhteet tyystin unohtaen. Voisi helposti luulla että tämän kiertää puolessa tunnissa.
Ketuille oli piirretty kasvot ja taakse kirjoitettu toiveita.
Varastossa oli valtava määrä miniatyyriportteja, jotka kokonsa puolesta sopisivat vaikka bonsaipuutarhaan.
Uusia portteja oli pystytetty lahonneiden tilalle. Tässä yksilössä sekä betoni että maali olivat vielä tuoreita.
Puu suoraan betoniin valettuna ja muovimaalilla päällystettynä merkitsee japanilaisten syvää ymmärrystä markkinoiden jatkumisesta. Mitä nopeammin se lahoaa, sitä nopeammin temppeli saa samalta lahjoittajalta uuden. Tämäkään portti ei ollut pitkään paikalla seissyt.
Eräällä oli taipumusta naamioitua ympäristöönsä.
Päivän viimeiset kunnon auringonsäteet nautittuamme lähdimme syvemmälle metsään.
Tämä kettu ei näyttänyt tyytyväiseltä, koska sen ruokalappu oli märkä.
Vielä ylöspäin. Huipulla olisi jo hämärää.
Pikkuportteja vartioivilla demonisilla ketuilla oli ruokalaput valmiina ja hampaat teroitettuna..
Porttien lomassa vuoren huipulla asusteli myös joukko kissoja, levollisia...
...ja levottomia.
Alas päästyämme oli jo kunnolla pimeää, joten oli aika ihailla valojen ja varjojen vuorottelua.
Tämän kuvan kisulla oli kylmä, joten se hyppäsi väkisin syliin ja alkoi hurista voimakkaalla äänellä. Ei meinannut ollenkaan päästää matkalaisia eteenpäin.
[sauli]
SAMAAN AIKAAN MUUALLA
Lähdin huolettomana aamulla matkalaisten seuraan, ja hyppäsin junasta ensimmäisellä mielenkiintoisella pysäkillä jättäen kyyhkyläiset kuhertelemaan. Pysäkin nimi oli Yawatashi, joka junassa väärin kuultuna ja vapaasti käännettynä tarkoittaa itseään. Poikkeuksellisesti vapaamatkalaisella ei ollut kameraa mukana, joten oli pakko nauttia kokemuksesta vain omin silmin.
Asemalta lähdin läheisen vuoren suuntaan ja toivoin kauniita näkymiä. Matkalla huipulle tapasin 65 vuotiaan papparaisen, joka paineli reippalla vauhdilla portaita ylöspäin. Otin hänet helposti kiinni ja rupesin tenttaamaan vuoren salaisuuksia. Herra oli matkalla temppelille rukoilemaan paikallisen pesäpallojoukkueen puolesta ja harrastamaan samalla hyötyliikuntaa. Ylhäällä oli temppelirakennuksia korjauksessa, ja lisänä Edisonin muistomerkki, jonka lähellä kivipaasi seuralaiseni nimimerkillä koristeltuna. Laskeutuessamme takaisin pysähdyimme yllättäen papparaisen alettua punnertamaan. Hölmistyneenä seurasin perässä ja molemmat punnersivat kauniin 30 punnerruksen sarjan.
Vuoren juurella joimme machaa eli aitoa japanilaista teetä. Kävimme vielä viereisen vuorenhuipun hautausmaalla katselemassa maisemia, ja siinä samalla opin yhtä ja toista paikallisesta historiasta sekä hyväkuntoisen papan terveellisistä elämäntavoista.
Kalligrafiamuseo ennätti kiinne ennen kuin kerkesimme paikalle, ja pian olikin aika sanoa hyvästit Yawatashille ja treenipapalle.
[olli]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti