Sitten vakioposeeraukset Shinjukun mainoshässäkässä:
Tänään oli tarkoituksena kenties etsiytyä jo ulos kaupungista kuumille lähteille. Lisäksi aamuvarhaisella piti käydä tarkastamassa kalatori. Ei onnistunut aamulla herääminen, joten jäi se ensimmäinen kohde käymättä sitten. Olimme muutenkin hitaita kulkemaan. Kiersimme kauppoja ja huomasimme Shinjukun pilvenpiirtäjäkeskuksessa uutukaisen tulokkaan...
Kurkkuhan se on!
Kurkku varustettuna tietenkin trendikkäällä hässäkkärakenteella. Tällä kertaa tekijänä on edesmenneen Tange-sensein toimisto. Varsin hauskan näköinen kapistushan tuosta on tulossa.
Lähempi tarkastelu osoitti monimuotoisen kantavan rakennejärjestelmän olevan teipattuna ikkunoihin.
Työmaan havainnekuvasta kävi ilmi, että japanilaiset eivät tyydykään tekemään pelkkää fallosta kuten eurooppalaiset kollegansa, vaan kompositiota on täydennetty valiomuotoisella sekundäärimassalla.
Vieressä seisoi linjakkaan näköinen pilvenpiirtäjä, joka ulkomuotonsa ja symmetrisyytensä puolesta kelpaisi malliesimerkiksi maanjäristyskestävästä rakentamisesta.
Siinä ne kohoavat kohti taivaita, kuten on tapana. Miksi kotikaupunkimme Osakan korkeat kärjet eivät näytä näin pilvenpiirtäjämäisiltä vaan vain megasuurilta laatikoilta?
Aikaa kului kävellessä rutkasti, ja jossain vaiheessa päätimme siirtää Onsenin seuraavalle päivälle, joten kiersimme vielä koko päivä Tokion maisemissa.
Päätimme hakeutua Tokio passi -opaskirjamme mukaiselle kimonokirpputorille, jonka pitäisi sijaita Roppongissa. Matkalla törmäsimme tämmöiseen rakennuskokoelmaan. Aivan kuin läjä Kärsämäen kahvimyllyjä kiiltävillä kaakeleilla varustettuina.
Whoa! Kirpputori löytyi, mutta olimme liian myöhässä. Suurin osa myyjistä oli jo purkanut rekkinsä, mutta ehdimme penkoa viimeisen pakkaajan valikoiman pikaisesti läpi. Löysimme mielettömän hienot kimonot ja takit, joista myyjä vielä tinkasi hintaa itse alaspäin. Lopulta maksoimme 1000jeniä/vaatekappale, eli noin 6,5euroa. Aitoja silkkisiä tietenkin. Selvisi myös, että "varsin pysyvän näköinen" kirpputori pidetään vain kerran kuussa. Pitänee lähettää palautetta oivan opaskirjan tekijöille.
Menimme vielä hetkeksi ihmettelemään vieressä seisovan Tokion korkeimman pilvenpiirtäjän juurelle ihmisten menoa.
Tutun näköinen jättiläishämähäkki vaikuttikin uhkaavalta!
Ääk! Se syö mut!
Ei hätää, pidän sen loitolla! あなたの守るために！
Ilta alkoi taas hämärtää kavalasti, joten oli aika kiertää Shibuyan hotellikeskittymä vielä toiseen kertaan. Tällä kertaa valinta osui paikkaan nimeltä Hotel Princess. Ja sitten vain itse huoneeseen. Mitähän tämän romanttillisen kaarevan oven takaa löytyykään...?
Kyllä! Pyöreä sänky.
Paikka huokui vanhan ajan (80's, ennen kuplatalouden puhkeamista) fiilistä jäljitelmämarmorilattioineen, linjakkaine jääkaappeineen, vapaamuotoisine kylpyammeineen sekä tietenkin seiniin ja kattoihin kiinnitettyine vinoneliön mallisine peileineen.
Rakenteellisesti mielenkiintoiset ripustetut holvikaariaiheet hivelivät skandinaavista sunnittelijanmieltä sekä otsaa.
Paikan kevyt kämäisyys piti sisällään vienon haikeuden talouden(edellisiltä) hulluilta vuosilta. Paikka oli luultavasti ollut joskus hieman kalliimpi, ja tämä ollut lisäksi se kuninkaallinen sviitti. Meille hinta oli tähän mennessä kokeilluista alhaisin. Vaikka varustevalikoimasta ei löytynytkään moderneja tv-pelejä, pelkän radion olemassaolo riitti tuomaan vaikutelman luksuksesta.
Hotelli Princess, Tokio Shibuya, 6500jeniä *****
[sauli]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti