Sateisesta säästä ja liukkaasta puupinnasta huolimatta läksimme kävelemään rakennuksen kattona toimivaa puistoa.
Keli oli kieltämättä hurjan näköinen. Sadepilvet olivat osittain syöneet tulevaisuuden sataman ja korkeimman pilvenpiirtäjän syövereihinsä.
Kevyesti turhan pienet sateenvarjot olivat koko ajan ratkeamispisteissä kovan tuulen vuoksi.
Onneksi sisäänkäyntien kohdalla oli myös suojaa sateelta.
Riitta-paran kengät kastuivat läpi jo alkumetreillä.
Ah, näitä murrettuja linjoja.
Ah, mikä nainen!
Sateenvarjokin sai pienen lepotuokion.
Katolle oli sinne tänne rakennettu myös pieniä nurmikenttiä, joille astuminen korkkareilla voisi johtaa ongelmiin.
Näkymä puistokannelta.
Tässä vaiheessa olimme saaneet vaakasuuntaisesta sateesta tarpeeksemme, joten suuntasimme avoimeen sisäänkäyntiin.
Rakennelman polygonipintainen rakenne jatkui myös sisälle.
Ulkoa kuolleelta vaikuttanut paikka olikin sisältä eläväinen. Ihmiset odottivat risteilyjensä alkamista, ja osa saapui mereltä. Esimerkiksi yksi länsimainen purjehdusjoukkue värjötteli sisällä sateensuojassa.
Rakenteen sirouden ja kokonaisvaltaisuuden vastapainona löytyi sinne tänne mielivaltaisesti sijoitetut myyntikojut, tiskit, esitteet, tuolivarastot. Jotain oli ilmeisesti suunnitteluvaiheessa unohtunut... Hieno on kapistus joka tapauksessa. Ensi kerralla paremmalla säällä sitten kattopiknikille.
Sitten Tokio. Luonnollisesti aloituspaikkana oli Ginza ja maan ainoa kunnollinen virallinen turisti-info, josta kävimme hommaamassa kartat joka paikkaan. Ohessa yksi kuuluisa pinkki laatikko.
Ginzasta jatkoimme akihabaraan katselemaan elektroniikkahullutusten maata. Suuri osa ajasta taisi taas kulua erään isomman kaupan hierontatuoliosastolla.
Kaupan ikkunat mainostivat kaikenmoista naamiaiskapinetta. Sisältö olikin sitten pelkkää aikuisviihdettä.
Tästä kaupasta löytäisi varmaan kaikki Nintendo-klassikot.
Illalla lähdimme vielä romanttiselle juna-ajelulle kohti kohti Odaiban uutta satamakaupunkia. Yurikamome-juna kulki valomeren keskeltä, pujotteli pilvenpiirtäjien väleistä, ylitti kuuluisan Rainbow-bridgen sekä kiersi spiraalinmallisen nousun.
Ohessa suttuinen kuva, joka sisältää mainitun sateenkaarisillan.
Illan päätteeksi etsiydyimme Shibuyaan, jossa on yksi kaupungin suurimmista Love-hotellikeskittymistä. Pelkkä hotelliaulojen kiertely ja muiden alueella pyörivien pariskuntien tarkkailu on hupaista hommaa, mutta tämä johtaa myös siihen, että hinta- ja laatuvertailu venähtää helposti liian pitkäksi, jolloin jäljelle jää vain niitä kämäisempiä vaihtoehtoja. Tällä kertaa valinta osui kulahtaneeseen hotelli "CasaNovaan", joka ei hinta-laatusuhteellaan loistanut.
[sauli]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti