varsinaisena arkkitehtuurikohteena oli yllättäen museon yhteyteen rakennettu kuuluisan teemestarin suunnittelema teehuone.
Luokkaretkelle pääsi oman ryhmämme lisäksi myös rinnakkaisluokkalaisia, joista osa oli jo entuudestaan tuttuja. 30 hengen ryhmä jaettiin kolmeen ryhmää, jotka saivat vuorollaan käydä ihailemassa Japanin takuulla kalleinta teehuonetta.
30 hengen seurueessa ei ollut montaa liikkeellä ilman kameraa.
Museo oli selkeälinjaista arkkitehtuuria valtavine vesiaiheineen.
Japanissa ei katsota pahalla vaikka sisällä pidettäisiinkin hattuja
Teehuoneen lisäksi uudessa osassa oli upeasti valaistu museotila epämääräisesti muotoilluille teekupeille. (kuuluisaa Raku-warea, johon japanilainen wabi-sabi -ideologia tiivistyy, tietenkin)
Itse museoesineet unohtuivat jo ennen kuin niitä päästiin näkemään.
Eteistilassa saatiin kuvattua muutama bändikuva...
...ja soololevyn kansikin.
Seuraavan Studion voimakkaassa valokeilassa haettiin hetken oikeaa valotusta. Oikeat asetukset löydettiin mutta mallit eivät tällä kertaa olleet kaikki edukseen.
Kuva teekuppinäyttelystä.
Uusi kohdevalo tietysti keräsi valokuvasankarit paikalle kuin iltavalo pörriäiset konsanaan
myös Indiana Jones (luetaan Indiijoonusu) tuli kuvaussessioon mukaan.
Viimeisenä ryhmänä meidän piti odottaa vielä teehuoneelle pääsyä
Teehuone ulkoa.
Lisärakennuksena toteutettu teehuone istui hyvin alkuperäisen museon henkeen.
Odottelu 35 asteen paahteessa onnistui parhaiten makuulta.
tai vaihtoehtoisesti valokuvaten.
Varsinaisen kohteen sisäänkäynti oli vaikuttava vettä loriseva sylinteri.
Sisätilat olivat upeat. Lattian kivet oli tuotu ekologisesti Zimbabwesta ja iso osa puuosista taas Australiasta. Opas oli innoissaan rakennuskustannuksista, mutta kuulijoita hirvitti.
(2 800 000 000 yeniä eli vaivaiset 20 000 000 euroa)
Valo heijastui kauniisti sisään ulkoisen vedenpinnan heijastuksista ja bambuseinän säleiköstä.
Samuraiajalta tutut matalat ovet pakottivat kulkijan kumartumaan kunnolla ennen teehuoneeseen astumista. Tällä tavoin pitkiä teräaseita ei onnistunut tuomaan salassa sisään.
Ulkona odotti sama tuttu Japani, jonka oli sisällä jo kerran hetkeksi unohtanut.
Kotimatkassa vierähti tovi jos toinenkin iltapäiväruuhkaan juuttuneen bussin madellessa moottoriteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti