Vesi oli luonnollisesti jälleen kirkkaampaa kuin Osakassa ikinä.
Myös neppisten ilosanomaa saatiin vihdoin levitettyä Japaniin.
Satamakaupunki oli jo aloittanut aamutoimensa palatessamme hotellille.
Jollekulle oli sattunut onnettomuus. Ei käy kateeksi.
Seuraavaksi kohti Kyushua, eteläistä pääsaarta. Porttina etelään toimii arkkitehtuuriltaan etäisesti Dubaita muistuttava Shimonoseki.
Matkalla kohti Fukuokaa, saaren suurta metropolia.
Kyushulla junatkin näyttävät erilaisilta kuin pääsaarella.
Etsiydyimme Fukuokan rannalla sijaitsevalle keinotekoiselle saarelle, jollaisia alkaa olla jokaisella hiemankin suuremmalla japanilaisella kaupungilla.
Fukuokan trendikkään arkkitehtuurisaaren keskellä oli valtava puistoalue, jonka vierelle levittäytyi Toyo Iton kasvikeskus, Guringurin (green green) greenhouse.
Ensimmäisenä bongasimme kuitenkin niinikään Toyo Iton toimiston piirtämät alumiinivessat.
Tuskaisan kuumien vessojen lasikattoihin oli asennettu aurinkopaneeleja. Oivallista.
On muuten sen verran uusi alue tämä, ettei verkon satelliittipalvelussakaan näkynyt kuin työmaata. Luultavasti jo vuoden päästä alkavat tämän puiston ympärillä autiona pölisevät hiekkakentät täyttyä trendikkäistä arkkitehtuuriluomuksista.
Itse viherkeskus oli komea orgaaninen ruohoa kasvavien kumpujen sarja, jonka alta löytyi työskentely- opetus- ja tutkimustiloja ja kasvitieteellinen puutarha.
Olimme tyylikkäästi puoli tuntia myöhässä sulkemisajasta, mutta se ei estänyt katolle kiipeämistä. Vähän harmi että kulkureiteille oli pitänyt väsätä kaiteet. Hieman häviää näin katon puistomaisuus, ja tilalle korostuu puiston kattomaisuus. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada, eikä tämä pieni puute häiritse rakennelman muuten upeaa otetta.
Aidatun alueen sisäpuolelta löytyi muoviteltta, joka sisälsi ilmeisesti jonkinlaisen tutkimuslaboratorion. Tuostahan saattaisi kävellä läpi vaikka vahingossa.
Koska rakennus oli aivan tuliterä, ei joka seinä ollut vielä ehtinyt kasvaa täyteen köynnöksiä.
Sisäänkäynti.
Bändi.
Seuraavaksi pienen kävelymatkan päästä löytyi 90-luvun alussa rakennettu Nexus-niminen asuinalue. Ensimmäisenä kadulla vastaan tuli Steven Hollin jämäkkä asuinrakennus.
Betonin pintaan toteutettu lasitus kiehtoi.
Vierestä löytyi tähtiarkkitehti Rem Koolhaasin talopari. Julkisivun teemapuistomainen keinokivipinta ei säväyttänyt.
Myös Remin talossa pitää käyttää palovaroitinta.
Monimuotoinen viritelmä. (Osamu Ishiyama)
Vampyyrilinna. (Christian de Portzamparc)
Nurkkaralo ja viihtyisä aukio. (Mark Mack)
Iltaruokaa tarjoiltiin tehokkaassa raamen-syöttölässä, jossa jokainen täytti jonottaessaan tilauksensa ja lopulta nautti annoksensa omassa pikku aitauksesessaan. Verhon takaa viiletti uskomaton määrä näkymätöntä henkilökuntaa. Paikka on ilmeisesti kuuluisa, sillä ulkopuolelle ripustettu japanilaisten julkkisten nimikirjoituskokoelma oli kattava.
Hotellimme wc-tiloista sai vettä tyylillä.
Tämä päivä menikin kunnollisen HardCore-arkkitehtuuriekskurtion parissa. Seuraavana päivänä olimme jo jättävä Kyushun saaren taaksemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti