Koska kyseessä oli rankka patikointireissu, ei yhdenkään ryhmän jäsenen kengät kelvanneet vaativalle nousulle. Sen sijaan meille pakkomyytiin hienot varpaidenväliä raastavat perinnetossut, joilla vuoren nousu onnistuisi kuin tanssi.
Tässä vaiheessa, eli ensimmäisen nousun jälkeen alkoivat töppöset taistella nousua vastaan. Onneksi juurakot muodostivat näppärät tikapuut.
Vuoren jylhä vaeltaja.
Hurjapäiset munkit olivat rakentaneet vuorille metsän siimekseen villejä taloja kaiteettomine terasseineen.
Tuosta alas. Kymmenen metriä.
Vaellusreissu huipentui jossain ylempänä nököttävälle rakennukselle, jolle ei ollut pääsyä ilman kunnon kiipeilytaitoja. Sinne se vain oli ilmestynyt. Tarinan mukaan joku jumalaisempi olento oli sen sinne viskannut.
Tätä ninjaa eivät jyrkänteet kavahduttaneet.
Alhaalla odottava metallinsyöjähirviö hoiti juomatölkkien jälleenkäsittelyn.
Junaan ja seuraavalle kohteelle, eli täysbetoniselle Shoji Ueda -valokuvamuseolle.
Valokuvanäytteöyn komeat puitteet antoivat aihetta uusille valokuvateoksille.
Mielenkiintoisimmiksi yksityiskohdiksi muodostuivat kauniit betonin, veden ja maiseman liittymädetaljit.
Kauniilla säällä veisaiheet peilaavat valokuvanterävästi kaukana siintävän vuorenhuipun. Sateisesta kelistä huolimatta huippu tuli hetkeksi esiin juuri museon sulkemisaikaan.
Juuri kun olimme näyttelyajan päätyttyä postuneet pihamaalle ihailemaan talon betoninpitoista ulkoarkkitehtuuria, pilvet päästivät kaiken tiivistyneen vetensä niskaamme.
Hetken syyllisen näköisinä kielletyn takaoven edustalla sadetta pakoiltuamme ilmestyi museovirkailija ihmettelemään riutuvaa joukkoa. Jos hetken malttaisimme odottaa, mies lupasi ajaa meidät pois.
Omalla autollaan, rautatieasemalle, 20 minuutin kävelyn sijaan. Kiitos virkailija!
Seuraavaksi päädyimme yöpymään paikkaan nimeltään Yonago 米子. Kaupungin nimen lukutapaa ei olisi seurueemme japanilaisjäsenetkään osanneet arvata oikeaksi ilman parempaa tietoa.
Festivaaliaika oli tuloillaan, ja tätä harjoittelemassa oli suuri joukko lampunkantajia. Olisi varmaan ollut hieno nähdä kyseinen festari täydessä valaistuksessaan.
Oli muuten ainoa yö kun ei tarvinnut nukkua semi-double sangyssä. Hienoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti