Bussimatka kaupungin vieressä olevalle saarelle oli varsin mukava maisemakierros selässä tuntuvasta hornasta huolimatta.
Saaren kärjessä avautuikin taas komeat maisemat Tyynellemerelle.
Majakan torniin pääsi nousemaan ja tiirailemaan merta lisää.
Myöhästyimme parilla päivällä majakan sytyttämisen vuosipäivästä. Mahtoikohan olla edes bileitä...
Saarella oli myös joku turkkilaismuseo. Ilmeisesti turkkilaiset olivat käyneet aikoinaan juurikin kyseisellä saarella kauppaa tekemässä. Nyt tämä pikkusaari toimii turkkilaisen kulttuurin ja rihkaman tarjoajana Japanissa.
Uskaltauduimme laskeutumaan majakan varjosta vielä rantakiville, mutta auringon turhan tehokas paahde ajoi matkalaiset nopeasti pois takaisin varjoon, bussiin, junaan ja illaksi Osakaan.
Upea oli seikkailu jälleen. Aurinkoon opimme myös suhtautumaan vakavasti, koska seuraava viikko kuluikin mukavasti selkänahan uusiutuessa.
Punainen selkä ja valkoinen vatsa: se on rapumiehen merkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti