Tarkoituksena oli kiertää Honshu-pääsaaren läntinen pääty kokonaisuudessaan rantaratoja ja paikallisjunia käyttäen. Matkalle olisi sitten osuva sopivasti toinen toistaan hienompia elämyksiä.
Matkaan vain!
Ensimmäisenä päivänä junailu ei vielä väsyttänyt vaan maisemiakin jaksettiin katsella innolla.
Ensimmäisen päivämme kohde, Ama-no-Hashidate kuuluu porukkaan nimeltä Three views of Japan, eli japanin kolme ihmenäkymää. 日本三景
Ensimmäinen ihmenäkymä odotti aseman lähettyvillä paikallisten herkkujen muodossa.
Aurinkorasvaa iholle ja menoksi. Vaan mitä ovatkaan nämä räyhäkkään näköiset veneet?
Kyseessä olikin paikallinen taksiliikennejärjestely, jolla voisi näppärästi ohittaa yli tunnin kävelymatkan kymmenen minuutin pikaveneilyllä. Ostimme ovelina vain paluuliput ja lähdimme kävelemään paikan omintakeista maasiltaa pitkin.
Matkan varrelta löytyi kivi, jonka joku neropatti oli aikoinaan mennyt voimantunnossaan halkaisemaan katanalla. Ainakin oli ollut terävä miekka kyseessä.
Ja sitten uimarannalle! Tuossa on syypää siihen, miksi japanilaisten uimakausi on niin lyhyt, käsittääksemme alle kaksi kuukautta.
Tällä kertaa uiminen jäi ajanpuutteessa tekemättä, joten pelleilimme rannalla muuten vain.
Paluumatkalla sitten uimaan. Ensin katsomaan nähtävyyksiä.
Maasillan ylittäminen kesti odotettua pidempään. Matkaa oli koko ajan "noin puolet jäljellä", joten loppua ei häämöttänyt. Onneksi vihdoin pääsimme vastarannalle, minkä kunniaksi ostimme maukkaat, jo aiemmin blogissa esitellyt* Ramune-limpparit.
(*11. heinäkuuta 2008: Kushimoto 3 -rapumiesten tuska)
Tarkoituksena on nousta mäen päälle ihailemaan aukeavaa harvinaista näkyvää. Eli siis sitä kyseistä maasiltaa, joka juuri ylitettiin.
Legendan mukaan hölmösti haarojensa välistä pyllistäen matkaajalle avautuu komea näkymä taivasta halkovasta sillasta. Olli ei silloille pyllistele.
..kuinkas sitten kävikään.
Pyllistelijät sen sijaan välttivät kaamean kohtalon ja lensivät lentokoneiden lailla.
Paikallinen bandiittijoukko tuli kukkoilemaan, mutta huivit naamalle vedettyämme ne läksivät lipettiin.
Kaikki riemuitsivat.
Vuorelle noustiin kävellen, mutta laskeutuminen hoidettiinkin tyylillä.
Tyyli jatkui pikaveneellä. Mahtava tuuri kun meillä oli, saimme juurikin suosikkimme, mustan jamesbond-pikaliipparin.
Loppupäivä kului junassa korttia pelaten.
...ja junia tiuhaan vaihdellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti