Syy kävi myös selväksi. Kylän rannoilla elävät tosiaan maailman pohjoisimmat korallit. Kushimoto on ainoa paikka maailmassa, jossa talvella saattaa sataa jopa lunta, mutta korallit elelevät mukavasti aina lämpimän merivirran ansiosta.
Ammattimaisesti pukeutuneet laitesukeltajat menivät edeltä. Me tyydyimme köyhinä opiskelijoina vuokraamaan vain snorkelit, maskit ja räpylät, vapaasukeltajia kun kerran olemme.
Hienot olivat korallit. Elämää oli vedessa aivan eri tavalla kuin ikinä voisi Osakassa kuvitella olevan. Kaloja kaikissa sateenkaaren väreissä, merisiilejä, makkaroita ja muita otuksia.
Aamulla oli sopivan pilvistä, eikä auringosta ollut vaivaa. Tunnin sukeltelun jälkeen aurinko ilmestyikin pilvien takaa ja merenalainen maailma muuttui entistä upeammaksi.
Jälleen onnistuimme ennakoimaan, ja poistuimme vedestä ennen kuin aurinko polttaisi selkämme punaisiksi. Suihkun kautta uusiin seikkailuihin.
Päätimme sukeltelun jälkeen lähteä tarkastamaan näköpiirissä olleen kivinyppylän
Helposti kiivettävää. Pakkohan sinne oli nousta.
Komea paikka jälleen tämäkin.
Kolme valkoista: Vesielämää olisi voinut katsoa veden alle kurkottavasta tähystystornista, mutta tämä oli ilmeisesti remontissa. Samaa toimintaa olisi voinut harrastaa myös kuvan tähystysveneestä, josta myöhästyimme sopivasti viisi minuuttia. Autosta tähystys olisi ollut kenties turhanpäiväistä. Onneksi kävimme kuitenkin itse uimassa pallokalojen seassa, joten ei liikaa päässyt harmittamaan.
Jo bussissa alkoi huomaamaan selässä tuntuvan kirvelyn...
Ryokanissa totuus selän ottaman aurngon määrästä paljastui. Olisihan se pitänyt arvata, mitä käy kun makaa veden pinnalla mahallaan, selkä armottomalle auringolle alttiina. Ensi kerralla hommaamme paremmin vedessä pysyvää aurinkovoidetta.
Koska päivää oli vielä mukavasti jäljellä, lähdimme käymään läpi Kushimoton loput nähtävyydet. Mäen päällä tönötti ovela uimalaitos, josta avautui komeat näkymät.
Saukot tähän.
Kaupungista löytyi komea luonnonmuodostelma, joka koostui vedestä sojottavasta kivijonosta.
Vettä oli vähän, joten kivien ympärille pääsi tällä kertaa kävelemään. Kivijono jatkuu lähes katkeamattomana kilometrin päässä olevalle saarelle.
Ramppujen armeija kohtasi kivien solaa suojelevan voimakkaan vastuksen.
Alkupeärinen aikomuksemme mennä nauttimaan illalla kuumasta lähteestä jäi tällä kertaa toteuttamatta, koska selkämme alkoivat punoittaa kuten ilta-aurinko. Lääkelitkua kehiin ja sushia iltapalaksi. Kyllä se tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti