Länteen 6: Miyajima - Ookunojima

Reissun viimeisenä päivänä käväisimme katsomassa yhtä japanin tärkeimmistä nähtävyyksistä. ( jälleen sarjaa: Three views of Japan. 日本三景, kuten ensimmäisen reissupäivän kohde)
Hiroshiman edustan Miyajimaan oli pystytetty valtaisa Shintolaisportti mereen. Satuimme paikalle laskuveden aikaan ja portille saattoi kävellä kuivin jaloin. Näkymästä jäi oleellisin näkemättä mutta paikka oli mielenkiintoinen epäonnesta huolimatta.


Saarelle päästiin näppärästi kansallisen junayhtiön omalla lautalla, joten matkapassimme kelpasivat lauttalipusta.



Temppelin edustalle oli asettunut laumoittain nälkäisiä peuroja.


Portillä näimme yllättävän kapineen. Kahden kameran jalusta ei kuulu harrastelijoiden välineistöön.




Bambit lamaantuivat kuumuudesta.


Kuralätäköissä oli miljoonittain pikkurapuja ja ihmiset kuhisivat ihmeissään punaisella portilla. Ehkä ensi kerralla osutaan nousuveden aikaan.


Pahimpaan nälkäämme napostelimme herkulliset paistetut osterit ja hetkeä myöhemmin popsimme kovassa kiireessä paikallista herkkua, ankeriasta riisillä. Lopulta juoksimme junaan.


Viimeisenä kohteena oli Ookunojima, jossa muinoin oli majaillut sotilastukikohta.
Nykyisellään saari vilisi pupuja ja niitä ihmetteleviä turisteja.


Maisemat olivat kuvien mukaisia.




Vanhan Sähkölaitoksen jäännökset voittivat kaikki aikaisemmat rauniot, jotka olemme samonneet.




Erota hahmo.


Bändikuvan paikka.


Näissäkin jäänteissä oli ollut sotilastoimintaa, joka jäi meiltä kuitenkin salaisuudeksi.






Karttaan merkitty suuri risti osoittautui sähkötorniksi.




Näissä onkaloissa keitettiin aikanaan hermokaasua. Sittemmin paikka on toiminut pupujen ruokalana.






Jänöjusseja vilisi niin paljon kaikkialla, ettei jokaista ehtinyt edes syöttää.


Käväisimme uimassa vielä ennen lähtöä.


Paluumatka alkoi veneellä...


...vaihtui apostolinkyydin kautta junaan...

..ja tuntien matkustamisen jälkeen viimeisetkin junat pysähtyivät Osakan asemalle, josta jouduimme ottamaan taksin kotiin.

Korttia tuli pelattua junissa enemmän kuin tarpeeksi ja arkkitehtuuriakin tuli seikkailujen lomassa tarkasteltua roppakaupalla.
Loistava reissu kertakaikkiaan. Kiitokset oppaille!

Länteen 5: Yamaguchi

Hide ja Miu-chan eivät olleet ennen käyneet Hiroshimassa, jonka itse aikoinaan parasta kohdetta lukuunottamatta kolusimme lävitse. Erkaannuimme junavaihdolla paikallisista oppaistamme ja suuntasimme veturin kohti Yamaguchia. Asemalla pitkään odotetun vessatauon jälkeen etsimme käsiimme aseman turistioppaan, joka puolestaan etsi meille arkkitehtuurikohteita tarkastettavaksi ja paluuta varten juna-aikatauluja.

Ensimmäisen kohteemme löysimme karttaa seuraten ja astelimme rakennukseen sisälle. Vaikka aaltokattoinen rakennusmonumentti ei ollutkaan se joksi sitä aluksi luulimme oli kirjasto-kulttuurikeskus varsin miellyttävä. Ilmeisesti paikalliset asukkaat olivat samaa mieltä ja parkkipaikka olikin täynnä rakennukseen piiloutuneita ihmisiä.


Sisäpiha oli pieni terassi.


Poikkeuksellista Yamaguchissa oli oviin ja ikkunoihin liimatut ohjelappuset joiden hyväntuulisuutta ja ystävällisyyttä ei muualla olla nähty.



Kirjastossa oli esillä myös taidetta.


Lisää kannustavaa opastusta.


Chouchou tarkoittaa japaniksi perhosta.


Lopulta löydyimme vuokrapolkupyörillämme oikealle pihalle ja astuimme sisään Chuya Nakaharan muistomuseoon.


Museon sisätilat jättivät oppivat arkkitehdit kylmiksi mutta ulkokuorta tarkkaili mielellään tovin kauniissa auringonpaisteessa.


Pihan kulkureitit oli päällystetty ratapölkyillä ja vihreää väriä toivat bambut, muuten pinnat olivat pääasiassa betonia tai lasia.


Matkalla kuuluisalle 5-kerroksiselle pagodalle eksyimme puolivahingossa toiselle kirjastolle. Meitä odotteli lastenosaston edustalla tutun surullisen nallehahmon* pikkuveli, joka retkotti vähintään yhtä veltosti kuin valtava Kiotolainen isoveljensä.
(*5. Kesäkuuta 2008: Sateinen Myrskyvuori)


Modernia tyyliä 70-lukulaisittain.


Varmastikaan Aallon Jyväskylän Yliopiston päärakennus ja säynätsalon kunnantalo eivät olleet tältäkään arkkitehdilta jääneet huomiotta.


Pagodalla koetimme vähän rentoutua ja tankata nestettä, jottei reissunteko olisi loppunut liian aikaisin. Joku oli tarjonnut juotavaa, sekä karkkia ja leluja myös jumaluuksille.


Japanilaistyylinen hautausmaa.


Kauniin puiston keskellä kohoava pagoda kuuluu yhteen Japanin kolmesta jostain tärkeästä pagodasta. Kolmen koplan merkitys jäi ymmärtämättä, mutta ainakin tämä vissiin oli jotenkin harvinaisen merkityksellinen.


Paluumatkalla satuimme huomaamaan autiotalon, jota kävimme vähän kurkkimassa. Sisään ei ollut kuitenkaan pääsyä ja jatkoimme matkaa kohti Xavierin muistokirkkoa.


Kirkko herätti meissä ristiriitaisia mielipiteitä ja saatiin kunnon arkkitehtuuriväittely aikaiseksi. Loppujen lopuksi molemmat olivat kuitenkin lähes samaa mieltä että perusmassa oli ihan paikallaan mutta 90-lukulaiset koristeaiheet ja muut härpätykset olisi voitu varsinkin sisätiloissa jättää väliin.


Mainisematta ei saa jäädä pachinkohallin yhteyteen rakennettua 100yen Raamen-ruokala, joka on tähän mennessä ylivoimaisesti edullisin gastronominen elämyksemme Japanissa. Normaalisti Iso lautanen nuudelikeittoa maksaa kuusinkertaisesti.


Illaksi löysimme tiemme Hiroshimaan, jossa kävimme yöpymässä tutussa kapselihotellissa, ehkäpä viimeistä kertaa tällä koko Japani-kiertueellamme.

Länteen 4: Fukuoka

Odotettu rantalomailu sai vihdoin toteutuksensa aamulla ennen hotellin check-out-aikaa. Varhaisen ajankohdan ansiosta koko ranta oli käytössämme.

Vesi oli luonnollisesti jälleen kirkkaampaa kuin Osakassa ikinä.


Myös neppisten ilosanomaa saatiin vihdoin levitettyä Japaniin.



Satamakaupunki oli jo aloittanut aamutoimensa palatessamme hotellille.

Jollekulle oli sattunut onnettomuus. Ei käy kateeksi.


Seuraavaksi kohti Kyushua, eteläistä pääsaarta. Porttina etelään toimii arkkitehtuuriltaan etäisesti Dubaita muistuttava Shimonoseki.


Matkalla kohti Fukuokaa, saaren suurta metropolia.


Kyushulla junatkin näyttävät erilaisilta kuin pääsaarella.



Etsiydyimme Fukuokan rannalla sijaitsevalle keinotekoiselle saarelle, jollaisia alkaa olla jokaisella hiemankin suuremmalla japanilaisella kaupungilla.

Fukuokan trendikkään arkkitehtuurisaaren keskellä oli valtava puistoalue, jonka vierelle levittäytyi Toyo Iton kasvikeskus, Guringurin (green green) greenhouse.


Ensimmäisenä bongasimme kuitenkin niinikään Toyo Iton toimiston piirtämät alumiinivessat.


Tuskaisan kuumien vessojen lasikattoihin oli asennettu aurinkopaneeleja. Oivallista.



On muuten sen verran uusi alue tämä, ettei verkon satelliittipalvelussakaan näkynyt kuin työmaata. Luultavasti jo vuoden päästä alkavat tämän puiston ympärillä autiona pölisevät hiekkakentät täyttyä trendikkäistä arkkitehtuuriluomuksista.


Itse viherkeskus oli komea orgaaninen ruohoa kasvavien kumpujen sarja, jonka alta löytyi työskentely- opetus- ja tutkimustiloja ja kasvitieteellinen puutarha.

Olimme tyylikkäästi puoli tuntia myöhässä sulkemisajasta, mutta se ei estänyt katolle kiipeämistä. Vähän harmi että kulkureiteille oli pitänyt väsätä kaiteet. Hieman häviää näin katon puistomaisuus, ja tilalle korostuu puiston kattomaisuus. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada, eikä tämä pieni puute häiritse rakennelman muuten upeaa otetta.


Aidatun alueen sisäpuolelta löytyi muoviteltta, joka sisälsi ilmeisesti jonkinlaisen tutkimuslaboratorion. Tuostahan saattaisi kävellä läpi vaikka vahingossa.


Koska rakennus oli aivan tuliterä, ei joka seinä ollut vielä ehtinyt kasvaa täyteen köynnöksiä.


Sisäänkäynti.


Bändi.


Seuraavaksi pienen kävelymatkan päästä löytyi 90-luvun alussa rakennettu Nexus-niminen asuinalue. Ensimmäisenä kadulla vastaan tuli Steven Hollin jämäkkä asuinrakennus.


Betonin pintaan toteutettu lasitus kiehtoi.



Vierestä löytyi tähtiarkkitehti Rem Koolhaasin talopari. Julkisivun teemapuistomainen keinokivipinta ei säväyttänyt.


Myös Remin talossa pitää käyttää palovaroitinta.


Monimuotoinen viritelmä. (Osamu Ishiyama)


Vampyyrilinna. (Christian de Portzamparc)


Nurkkaralo ja viihtyisä aukio. (Mark Mack)


Iltaruokaa tarjoiltiin tehokkaassa raamen-syöttölässä, jossa jokainen täytti jonottaessaan tilauksensa ja lopulta nautti annoksensa omassa pikku aitauksesessaan. Verhon takaa viiletti uskomaton määrä näkymätöntä henkilökuntaa. Paikka on ilmeisesti kuuluisa, sillä ulkopuolelle ripustettu japanilaisten julkkisten nimikirjoituskokoelma oli kattava.


Hotellimme wc-tiloista sai vettä tyylillä.


Tämä päivä menikin kunnollisen HardCore-arkkitehtuuriekskurtion parissa. Seuraavana päivänä olimme jo jättävä Kyushun saaren taaksemme.