Kiotoa pyöräillen, tai ei

Kelit olivat suotuisat ja lisäksi Kiotossa oli jonkinmoinen kirsikankukkajuhlan kliimaksiviikonloppu, joten oli selvää minne matkalaiset löytäisivät pian tiensä.

Aloitimme aemmin rakenteilla nähdyn festivaaliteltta-alueen läpikoluamisella. Mutta aivan ensiksi kävimme hommaamassa kevään kunniaksi luxus-bento-boxit, jotka hotkaisimme rantatörmällä polttaen samalla niskamme auringossa.


Evästelyn jälkeen löysimme festivaalialueelta mahdollisuuden jauhaa omat kahvimme. Kumpikaan ei juo kahvia, mutta piti tämä kivi nyt ilmaiseksi käydä pyöräyttämässä. Palkkioksi saadut kahvit lojuvat yhä ruokatarvikekaapissamme varmasti aromikkaina.


Seuraavaksi kävimme vuokraamassa pyörät, koska polkeminen olisi nopein tapa siirtyä kaupungissa minne vain. Vuokrapyörät maksoivat jopa kymmenesosan uusista polkupyöristä, ja lisäksi löytämämme mankelit olivat aivan kelvottomat, joka suhteessa.
Turhauduimme viiden minuutin pyöräilyn jälkeen, ja palautimme romuläjät vuokraamoon, jonka kauppias yllättäen antoi jopa rahat takaisin. Hyvä niin.


Jatkoimme matkaamme siis kävellen. Myös kävellessä törmää mielenkiintoisiin kohteisiin, kuten tähän inspiroivaan ritilismin malliesimerkkiin.


Voiko auto viedä parkkiruudusta yhtään vähempää tilaa?



Joen rannalla kävelytettiin pesukarhua! Kaveri oli ihmisystävällinen, mutta sitä ujostutti liian innokkaiden lasten huomio. Ehkäpä siksi, että nämä osoittivat tätä sormella ja syyttivät tanukiksi
(狸　tanuki = japanilainen supikoira)
(洗熊　araiguma = pesukarhu)


Ihmisiä oli paljon liikenteessä, joten joen yli vievät suosikkikivetkin olivat täynnä riekkujia.

Sauli näytti mallia miten loikataan...

Sitten pikkumies näytti miten loikataan tyylillä.


Vihdoin saimme tallennetuksi yhden joen yllä kiertelevistä haukoista.


Ja tähän väliin kirsikankukkakuva. Jokohan riittää ;)


Joukkomme hajaantui. Toinen lähti käymään Imperial Household Agencyssa varaamassa uusia vierailijoita varten pari puistovierailua. Toinen lähti kävelemään kohti Nijo-linnaa, jossa ei olla vieläkään käyty ja jossa pitäisi olla Kioton paras paikka kirsikankukkien ihmettelyyn.

Yhä ovat kaikki japanin joet ja kanaalit vähävetisiä. Ehkäpä ne täyttyvät sitten kesäkuun sadekautena.


Tämä päivä ei nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Pyöräilemättä jättämisen lisäksi Ollin varauskeikka ei mennyt putkeen, koska mokoma toimisto oli sunnuntain kunniaksi kiinni. Lisäksi Sauli olisi ehtinyt juuri ja juuri Nijo-linnaan sisälle, mutta koska Olli oli toisella puolella kaupunkia, jäi sekin huvi kokematta.


Kohtasimme erääiden katujen eräässä risteyksessä, josta jatkoimme takaisin keskustaan. Matkalla kävimme kiertelemässä teräase- ja viuhkakauppoja, sekä yhden temppelin, josta alla oleva kukkaviritelmä.


Mutta mitä mitä... Löysimme Ollin ryhmätalo-harjoitustyön rakennettuna Kiotoon. Hyvältähän se näyttää, vaikka onkin kopio.


Päättäkäämme päätön Kiotoreissu tähän tunnelmalliseen auringonlaskuun ja väentungokseen.