Autiotalo

Tarkkanäköisimmät blogin lukijat ovat jo varmasti huomanneet* mielenkiintoisen noppatalon vuoren rinteellä, joka on osunut parkkiintuneiden japaninmatkaajien näkökenttään jo hieman aikaisemmin.
(*3. huhtikuuta 2008: Nozakin Hanami)

Kyseinen talo oli katsellut koulumatkaamme jo pitkään odottaen, uinuen.


Päivä oli kaunis ja puolipilvinen. Lähdimme matkaan ja otimme valokuvia

Osan kuvista olisi voinut jättää ehkä ottamattakin.


Kohtaaminen.


Talo näytti olleen hylättynä jo pidemmän aikaa, ovi oli sidottu julmasti ketjulla. Ihmisiä ei näkynyt lähistöllä, ja tunnelma oli jännittynyt. Menimme epäröiden keittiön avonaisesta ikkunasta sisään.


Lattialle pudonnut veitsi toivotti meidät tervetulleeksi autioon taloon.
Kaksikerroksisen rakennuksen synkkä menneisyys alkoi hiljalleen valjeta.


Ilmeisesti rakennuksen ainut omistaja oli 60-luvun japaniin rantautuneen länsimaisen yrityksen myyntimies ja hänen kaunis japanilainen nuorikkonsa. Suunnitelmat asuntoon oli toteuttanut nuori innovatiivinen japanilainen arkkitehti.


Paperiverho oli revennyt kultturieroista johtuvan taistelun seurauksena.


Tosielämän Nikke Knatterttonit päättelivät verhojen haalistuneisuusasteesta että rakennus oli ollut hylättynä jo 15 vuotta.




Upeat näkymät eivät harhauttaneet kokeneiden etsivien haukankatsetta ja pienimmätkin yksityiskohdat analysoitiin: perheessä oli kaksi lasta. Lautapelin hahmokortista vedetyn päättelyketjun vahvisti myös huoneiden lukumäärä.


Talon suojelijat pitivät huolen siitä, että meidänkin tulomme oli huomattu.


Kaunis valaisin.


Ovelasti sijoittettu siirtymä terassille antoi mahdollisuuden harhailla myös pihan puolella.


Rakennuksen elegantti ulkonema ei detaljeiltaan olisi toiminut suomen sääoloissa. Yksinkertaisten lasien liittymäkohta oli saumattu silikonilla. Todennäköisesti eristeen riittämättömyys oli johtanut ilmapiirin kylmenemiseen ja lopulta poismuuttoon.


Kylpyhuoneen maisemaikkunasta avautui näkymä yli miljoonakaupungin.


Eteisen lattia oli komeasti luonnonkiveä.

Hetken pohdimme tosissamme kyseisen mökin ostamista ja valtavan kunnostusprojektin aloittamista, mutta järki puuttui peliin ja jätimme haaveilut muille typeryksille.

Pihapiiristä löytyi myös tämä asuinbunkkeri.


Täältä löytyi veitsien sijasta ampuma-aseita.




Lopulta lähdimme metsän siimekseen kurkkaamaan mitä vuoripolun päästä löytyy.


Löysimme tiemme energiavirtojen juurelle, josta upeat maisemat avautuivat oman yliopistomme suuntaan.

Iltapäivälle oli varattu myös ohjelmaa, joten palasimme koululle enempiä aikailematta.