Tervetuloa Japanin metkujen pariin!*

Ollin ja Saulin yhteinen blogisivu sisältää alati päivittyvää ja ajankohtaista tietoa Japanin tapahtumista, häröilyistä ja sekoiluista. Lisäksi arkkitehtuuriläppää sun muuta asiaan kuuluvaa on tiedossa.

Blogin selaus onnistuu klikkailemalla oikeasta reunasta ensin kolmioita ja sitten otsakkeita.
--------> --------> --------> --------> --------> -------->

Jos meihin haluaa ottaa yhteyttä:
Täällä ei toimi suomalaiset GSM:t, tekstiviestejäkään ei tunneta
Lähettäkää sähköpostia siis meidän kännyköihin!
saulikos@ezweb.ne.jp
olliraila@ezweb.ne.jp
Jos meille haluaa lähettää lisää ruisleipää:
(Salmiakkia ei kannata enää lähettää, koska sitä on jo yllin kyllin. Valtaisat kiitokset kaikille lahjoittajille!)
Daito-City Sanga
1-3-2 Amenity Daito
Gobankan 4B
Osaka, Japan
KOMMENTTEJA ja KYSYMYKSIÄ kehiin, ettei mene kahden hengen monologiksi tämä.

(* lainaus: Markus Kajo, Nousevan Auringon Kajo, YLE TV2, 2006)

lauantai 19. huhtikuuta 2008

Hirakata-paaku, ja uudet vieraat!

Lukuisilla matkoillamme Kioton seikkailuihin, olemme huomioineet junamatkan varrella iloisesti vilkuttelevan huvipuiston vuoristoratoineen. Koska sisarustiimi oli kasassa ja viimeisestä yhteisestä Linnanmäkireissusta lienee reilusti yli kymmenen vuotta, päätimme kokeilla Hirakata-paaku(park)-huvipuistoa.

Rannekkeet käteen ja menoksi!

Ensimmäisenä kokeillun puisen vuoristoradan jälkeen selvisi jonojen olematon pituus. Kaikki olivat katselemassa upeaa sankarinäytelmää.


Trikoopukuiset hyvyyden puolustajat kavahtavat itse Lordin astuessa lavalle levittämään kauhua. Onneksi sankarien yhteistyö, vahva aseistus ja nopeat potkusarjat laittoivat pahiksen juoksemaan häntä koipiensa välissä takaisin lavasteiden uumeniin. "Muistakaa lapset, pienetkin voivat saada yhteistyöllä paljon aikaan!"


Seuraavaksi tukkijokeen.


Puiston paras laite oli luonnollisesti sydämenlyönnit pysäyttävä vapaapudotustorni.

Iloiset sankarit kolmatta kertaa lähdössä surmanpudotukseen.

Huomioidaan tässä välissä puistoon ilmestynyt Olli, joka raahasi mukanaan uudet vierailijat kaukaa Suomesta . Ensimmäistä Japani-päiväänsä Pirjo ja Vivi pääsivät juhlistamaan vauhdikkailla laitteilla, mutta piiloutuivat kameran etsimistä.


Ihmismoottorilla toimivan leppäkerttumonorailin ensimmäinen polkija uhosi, ettei kukaan saa tätä kiinni.

Seuraavan lähtijän demoninen virne kuitenkin antoi ymmärtää aivan muuta. Ketjukolarihan siitä syntyi.


Esiintymislavan sankarit olivat kaikonneet, mutta onneksi aito ninja tuli näyttämään miten hommat hoidetaan.


Jostain syystä poikien oli pakko päästä kokeilemaan vapaapudotus-härvelin nössöversiota.

Ylipainoisten lasten lisäksi muita ei turvallisuussyistä mahtunut enää mukaan. Ilmeet kertovat kaiken.


Komea puuvuoristorata vei voiton teräksiseltä ykköslaitteelta, joka ei oikein osannut kiihdytyksen jaloa taitoa.


Erikoisimmat huvit olivat toiminnalliset seikkailukompleksit, joista toisessa kierrettiin yllätysten luola aarretta etsien. nopealla löytämisellä olisi ollut luvassa palkinto.

"The Legend of the Gobbos!" Tästä muodostui suosikki, joka käytiin kokeilemassa muutaman kerran.

Sisältä löytyi taisteluvaunu, josta lasersätein likvidoitiin maastossa heiluvia pahoja örkkejä, druideja ja mörköjä.


Pomppulinnojen ykkönen. Olli olisi kovasti halunnut ryömiä Anpanmanin sepaluksesta sisään.


Päivän kruunasi upealla koreografialla, pukuloistolla ja englanninkielisillä sanoilla kuorrutettu satuolentojen tanssiesitys!


"Syö sirkus!" Jätimme huvipuistomuonan kuitenkin väliin ja lähdimme syömään japanilaista evästä alueen ulkopuolelle.


-----------------------------------------------------------------------------------

Saman junaradan varrelta löytyi päivän toinen kohteemme, suosikkipaikaksi muodostunut Porttien pyhäkkö.

Pimeyteen katoavat askeleet.


Omien teidensä kulkijan ohjastamalla sisarustiimi Kosonen poikkesi hämäränäköönsä turvautuen synkälle polulle. Team Raila sen sijaan kiersi pyhäkön järkevämpiä reittejä pitkin.

Metsässä harhailusta muodostui lopulta hieno seikkailu kuun heijastaessa maahan kuulasta valoa. Joukkue tähysti tovin kierreltyään jossain ylhäällä kajastavaa punaista hehkua, jonne päästiin kurottamaan jyrkkiä mutkittelevia kiviportaita pitkin.


Vivi ja Ollin äiti saatiin lopulta lentomatkan ja tehokkaan kuntoilupäivän tuloksena väsytettyä siihen pisteeseen että kännykkäkameralla saatiin vihdoin otettua kuva linssikarkureista.



[osassa kuvista kiitos sanjalle]

Ei kommentteja: