Viime päivien sateet olivat saaneet suurimman osan terälehdistä varisemaan jo maahan. Eipä tämä haitannut, sillä ilma oli kaunis ja jokainen oli varautunut hankkimalla runsaasti syötävää sekä (kertakäyttö)pihapelejä.
Ylllätykseksemme kukaan ei tehnyt lähtöä päivällä kuten oli sovittu, vaikka kenelläkään ei ollut mitään varsinaista tekemistä. Kävimme siis tässä välissä seikkailemassa autiotalolla.
(katso edellinen blogimerkintä)
Toinen yllätys oli, ettemme menneet suureen puistoon viettämään juhlaa kuten tavalliset japanilaiset, vaan päivän viimeisten päivänsäteiden suodattuessa koulumme pihan ainoan kirsikkapuun oksien lomasta siirryimme parkkipaikalle grillaamaan.
Viereisen rakennuksen jousiammuntaklubi treenasi vieressä toisten availlessa ensimmäisiä oluttölkkejä.
Grillin syttyttämismetodeja oli yhtä monta kuin ammattimaisia grillinsytyttäjiäkin.
Juomat olivat sopivan viileitä.
Murata-dono näytti valokuvaajalle herkän puolensa.
Suomalaiset toivat evästarjontaan oman osansa pyöreän näkkileivän muodossa.
Grillin ääressä kuhisee.
Ilta pimeni ja viileni yllättävän nopeasti, mutta grillit ne kituuttivat lämpöä ruokalajeihin, jotka olivat mielettömän hyviä, monipuolisia ja runsaita.
Yhtä nopeasti kuin hämärä laskeutui, porukka humaltui ja uusiin ihmisiinkin ehdittiin tutustua.
Luonnollisesti tässä vaiheessa joku keksi ottaa pihapelit esiin.
Arvattavan laatuista peliä oli luvassa.
Vaikka juhlinta ei alkanut ennakko-oletusten mukaisesti eikä auringosta päätty nauttimaan, itse juhla oli luonnollisesti todella mukava, ja uudet ihmisetkin osoittivat kelpoisuutensa työhuoneen ilmapiiriä elävöittämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti