Matkalla onnekas sattuma antoi mahdollisuuden kurkata superihmeellisen porttilaitteen sisälle. Tuonne kun työntää lipun piten päin tahansa, se tulee oikein päin ulos välittömästi. Ihme, jota hämmästellään yhä joka päivä.
Ensiksi ihmettelemään keskustan joenrantaa. Tällä kertaa kelit suosivat kunnon auringonpaisteella.
Vastarannalle, tai siis joen keskitörmälle rakennettiin ilmeisesti jonkinlaista festivaalia.
Kiotolaiset osaavat kyllä rakentaa jokensa rannat kukkineen ja veden äärellä kiitävine pyöräteineen.
Seuraavaksi koukkasimme vanhan kaupungin eli Gionin puolelle.
Hauska asetelman loivat mustilla oksilla kököttävät mustat linnut.
Kapean kanavan ranta on ehkä paras paikka ihastella historiallisen pääkaupungin autenttista tunnelmaa.
Näin tiesivät monet muutkin. Katu oli piukassa turisteja, fiilistelijöitä, taiteilijoita...
Voi koira raukka. Toivottavasti tämäkään pariskunta ei ole aikeissa hommata lapsia.*
(*viittaus blogimerkintään 25.marraskuuta 2007: Kyoto2 -Uji)
Tältä sillalta kun otti kuvaa, sai nopeasti hätyytyksiä. Silta toimii nimittäin ravintolan kuistina.
Loikkasimme sivukujille etsimään antiikkiliikkeitä, joita alueella pitäisi olla runsaasti.
Pikkukujalta poiketaan syvemmälle, pienelle käytävälle, joka johtaa korttelin sisällä olevaan taloon. Perinteistä japanilaista kaupunkisuunnittelua tämä. Sisältä löytynyt antiikkiliike oli mieletön 200-vuotias puutalo, johon oli kerätty suuri määrä antiikkia tyylikkäästi esille asetettuna. Tyylillä oli myös hintansa, joten mitään ei todellakaan voinut tarttua mukaan.
Parit antiikkiliikkeet ihmeteltyämme lähdimme etenemään kohti Kyoto Handicraft Centeria, josta olisi tarkoitus löytää vielä japanilaista käsityötä kotiinviemisiksi.
Matkalla osuimme Kioton taidemuseokeskittymään ja sen vieressä olevaan Heian Jingu -pyhättöön, jota maan hallitsijat ovat aikanaan käyttäneet tarkoituksiinsa.
Varsinainen paraatipiha tämä. Paraatipihan taakse olisi kätkeytynyt valtava puistoalue kirsikankukkineen, mutta ilmassa oli vahvat sateen merkit ja jonot puistoon olivat pitkät.
Tyydyimme ihmettelemään hetken hiekkapihaa ja sen antimia.
Valokuvaaja teki hyvää bisnestä.
Seuraavaksi taas etsimään sitä käsityökeskusta. Matkalla kuvasimme vielä vähän kukkasia.
Ja löytyihän se paikka lopulta. Rakennus oli kyllä karumpi kuin olisi ennalta aavistanut...
Täältä sitten tarttuikin tavaraa matkaan, ja mikä täkeintä, löysimme etsityt japanilaiset taikalaatikot, jotka itsessään toimivat itsensä lukkoina. Japanilaisten puutyötaito on kyllä ällistyttävää.
Viimeiseksi illalliseksi toivottiin jälleen oivallista kanavarraspaikkaa, jossa kävimme Kioton puolella. Jälkiruuaksi jäätelöllä täytettyjä mansikoita.
Kiitos käynnistä vieraille! Seuraavat tulisivatkin sitten vasta parin viikon päästä.
[sauli]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti