Kyoto4 - Katsura&Shugakuin

Tämänkertaisten Kioto-seikkailujen viimeinen päivä huipentui kertaamalla se ensimmäinen perulaisten kanssa koettu sähläily: kohteina keisarilliset huvilat Katsura ja Shugakuin, sekä Kyomizu-temppeli. Vaikka kohteet olivat samat, niin tällä kertaa paikoista pääsi itse nauttimaan, eikä tarvinnut paimentaa arkkitehtiprofessoreita. Lisäksi viime kerralla kumpainenkin pääsi vain jompaan kumpaan paikkaan, joten nyt oli aika tasata tilit.

------------------------------------------------------------------------------------
Katsura Rikyu

Aamulla aikaisin saavuimme Kioton laitakaupungille, jossa tämä japanilaisen arkkitehtuurin ja puistotaiteen merkkiteos seisoi. Olimme niin aikaisessa, että lähistöltä ei löytynyt kuin yksi auki oleva ruokapaikka, joten jouduimme turvautumaan Mc:n aamiaistarjontaan, valitettavasti. Sisälle kävelimme vain toissapäivänä tekemämme varaus kourassa. Mitään muuta ei kysytty. Ei passia, rekisteröintilappua tai rahaa. Ehkäpä tämä maksetaan jälkeenpäin...

Harmonisia kiveyksiä...

Japanin maalle eksoottiset palmut oli talven kunniaksi korvattu kaislahattivateilla.

Ulkomaiset herrasmiesvalokuvaajat

Kädet voi pestä myös tyylillä

panoraamanäkymä

Päätimme ojentaa kameramme sille kaikkein ammattimaisimman näköiselle kuvaajalle: tuloksena tämä herrasmiesvalokuvaajan ottama upea seikkailijoiden muotokuva. Näin komeita miehiä näkee harvoin edes peilistä.

ja toinen panoraama

Pieni teehuone puiston korkeimmassa pisteessä. Muotoiltu maseudun levähdyspaikkojen mukaan.
Tämän ikkunan edessä ylhäisö nautti pellolla rehkivien talonpoikien työnteon katsomisesta.
ja taas panoraama. Taisi kameramies innostua välillä vähän liikaa.
Huvilarakennukset on tietenkin rakennettu "villihanhien lentomuodostelmaan".

Portti, ja kierroksen päätös.

Myös nykyajan ylhäisö rakastaa työnteon katsomista, ja etenkin kuvaamista.

Ulos ja seuraavalle kohteelle suunnistamaan. Tässäkään vaiheessa ei rahaa pyydetty, joten olimme varmat, että joku on tehnyt erheen. No, eipä se mitään. Hipsikäämme vähin äänin pihalle siis. Nautitaan nyt vapaamatkustuksesta. Lasku tullee perässä.

------------------------------------------------------------------------------------
Viereisen temppelin uljas lohikäärme olisi tarttunut mukaan, jos olisi ollut tarpeeksi isot taskut.
Lähistöllä ollut toinen temppeli, täysin uusittuna perinteisin tekniikoin. Hetken päästä nämäkin kirkkaat puuosat ovat harmaantuneet, eikä niitä tunnista satavuotiaista. Näin kätevästi toimii Japanin rakennussuojelu.


------------------------------------------------------------------------------------
Shugakuin Rikyu

Toinen puistoarkkitehtuurin merkkiteos sijaitsi kaupungin toisella laidalla, jonne löysimme lopulta lähijunien, bussin ja apostolinkyydin avulla. Vuoren rinteelle ripotellut upeat paikat antoivat jälleen aiheen ottaa loputtoman määrän ruskakuvia.

Täällä voi melkein aistia historiallisen ylhäisön harmonisen elämäntyylin: "Toisitko paperin ja siveltimen. Voisin kirjoittaa runon."

Portteja pudonneiden lehtien kera.

Joukosta löyty jälleen yksi sankarivalokuvaaja, joka dokumentoi jokaisen yksityiskohdan jopa meitä tarkemmin. Punainen rengas paljastaa varakkaan harrastajan.

Ja ylös vain, puistolabyrinttia pitkin.

Yksi hiissari jättäytyi noustessa muusta porukasta jälkeen, ja siten häiritsi törkeästi muiden maisemakuvausyrityksiä.


Komeat olivat näkymät värikkäältä vuoren rinteeltä. Tällä kertaa ilman häiriöitä.

Kalenteripoika.

Julistekamaa.

"The bridge in the chinese taste is a real pity for the great originality of the garden"
- Ulkoa muistettu lainaus opaskirjasta

Auervaaramainen opas hoiti kierroksen imelästi mummuja naurattaen.


Kierroksen päätyttyä henkilökunta vain kiitti käynnistä, eikä ollenkaan alkanut rahoja kinumaan. Kaikki pelottelut vaikeasta pääsystä ja kalliista hinnasta olivat siis liioittelua. Itseasiassa japanilaisten pitäisi näihin paikkoihin anoa jo kolme kuukautta etukäteen. Ulkomaalaiset sen sijaan voivat päästä jopa samalle päivälle. Voisivat suomalaiset ottaa joskus mallia näiltä, miten turisteja kohdellaan.

Voi tosin olla, että Imperial Household Agencyn tyttönen hämääntyi hurmaavan olemuksemme sekä sujuvan japanimme yhdistelmästä ja unohti laskuttaa.

------------------------------------------------------------------------------------
Kyomizu Dera

Illan hämärtyessä päätimme etsiytyä johonkin molemmille tuntemattomaan paikkaan, vaan kuinkas kävikään. Eksyimme tutun Kyomizu-temppelin porteille, ja päätettiin mennä sisään, koska kaikki muutkin niin tekivät. Ihmisiä oli valtavasti; porteista käveli satoja ja taas satoja kansalaisia, valtavan Buddhan Laserin johdattamina.

Paikalliset tytöt kuvauttivat toisiaan liutana valaistujen puiden edessä, joten meidänkin oli saatava osamme.

...tuloksena tämä dramaattinen otos.

Voimakkaasti valaistu satumetsä.

Valtava määrä ihmisiä seisoi kuuluisan tasanteen päällä uhmaten vanhan rakenteen kestävyyttä.

Edellisen kuvan laukaisupaikan alapuolella ihmiset jonottivat nauttiakseen jostain ylhäältä norona valuvaa nestettä. Sinne vain. Kauha käteen ja menoksi.

Hörppäyksen jälkeen kauha työnnettiin takaisin ultraviolettitelineeseensä. Ehkäpä tämä on mystisen Buddhan Laserin energianlähde...


Kaupungin yhä odottaessa Batmania tulevaksi, jätimme Kioton tältä erää. Ehkäpä seuraavaksi sitten kun saamme kyläilijöitä, viemme heidät naapurikaupunkimme ihmeitä katsomaan.