Otimme yleisön riemuksi pari realistista kuvaa lähiseudustamme. Tällaista täällä.
Naapurin ala-aste on päässyt vähän rapistumaan, mutta yhtä innoissaan käyvät lapset koulussaan kuin suomalaiset kollegansa.
Päätimme lähteä etsimään merinäkymiä, satamakaupungissa kun kerran asumme. Sopivan näköinen pysäkki löytyi metrokartalta, mutta jäimme vahingossa pysäkkiä liian aikaisin junasta. Amerikkalaiset joululaulut raikuivat, kun astelimme pahaa-aavistamattomina tarunhohtoisen Universal-landian elokuvateemapuiston porteille. No, kun kerran tänne asti oltiin tultu, päätimme mennä kokeilemaan hurjan näköistä vuoristorataa. Tarunhohtoiset hinnat tekivät meihin suuren vaikutuksen, joten palasimme omia jalanjälkiämme takaisin asemalle, ja kohti satamaa.
Löysimme Japanista tyhjän junan!
Matka Universal-landiasta kaupungin reunalle tuntui äärettömältä. Parin minuutin päästä nousimme päätepysäkillä, jonne riemun kiljaisut vielä kaikuivat viereisestä teemapuistosta.
Rannan löydettyämme oli aurinko sopivasti jo siirtynyt jonnekin Suomen ylle. Moottoritiesillan alla oleva rauhallinen parkkialue toimii selkeästi paikkana, jossa paikalliset harrastajat saavat kumin liukumaan. Autopojat olivat paikalle saapuessammekin polttamassa menopeliensä renkaita.
Aidan yli kiivettyämme pääsimme testaamaan valokuvauskalustoamme ääriolosuhteissa.
Moottoritiesillan alle oli rakennettu laajat komeat portaat invaluiskineen, mutta itse ranta oli jäänyt jostain syystä täysin rakentamatta. Aidat eivät kuitenkaan estäneet näiden tutkimusmatkailijoiden pääsyä kesken jätetylle, unohdetulle unelmalle. Tämä on sitä urbaania arkeologiaa: löytää paikkoja, jotka eivät ole olemassa.
Kotiin palattuaan nälkäiset matkaajat vierailivat lähistön oivallisessa ravintolassa, jonka eksoottisen näköiset annokset hivelivät makuhermoja. Yllätystempura sisälsi ostereita, katkarapuja, kasviksia ja vaikka mitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti