Ihmisiä tuntui olevan paljon liikkeellä nauttimassa kauniista syyspäivästä. Myös kalastajien koulukunta rämpi joessa vapojaan heilutellen.
Ihmiset nauttivat lounasta veneisiin katettujen pöytien ympärillä.
--------------------------------------------------------------------------------------------
Ja sitten itse kohteen kimppuun. Eikun ei vielä..
Koska aurinko lämmitti niin mahtavasti, päätimme ennen varsinaista kohdetta kävellä joen rantaa hieman pidemmällä. Molemmin puolin jokea näkyi ihmisiä olevan liikkeellä. Oletimme siis että joen voisi kiertää tavalla tai toisella. Patikoimaan kävi tiemme.
Tästäkin kuvasta voi löytää kalamiehen.
Tyylikäs joka suuntaan jännitetty riippusiltaviritelmä toimi ylityspaikkana ihastelemaan vastapuolen värikkäitä lehtiä.
Ah ja voih. Julistemateriaalia syntyi taas kameran täydeltä.
Voisi melkein väittää näiden puiden loistavan hehkuvammin kuin kuin Suomen ruska-aikana. Näin väitämme, vaikka joutuisimme tämän vuoksi maanmiestemme paheksunnan kohteeksi
Toivotaan kaikki yhdessä, että tämä pariskunta ei ole hommaamassa lapsia.
--------------------------------------------------------------------------------------------
Takaisin itse kohteeseen. Eikun ei sittenkään. Jospa noustaisiin ensin tuonne vuorelle. Sieltä se ruska varmaan hyvältä näyttäisi!
Hetken noustuamme vastaan tuli uskomattoman kansoitettu temppelialue, johon vievälle tielle mahtui vain yksi auto kerrallaan. Jostain syystä kuitenkin kaikki halusivat autoinensa molempiin suuntiin, samalla välissä kävelevän ihmismassan pujotellessa tietänsä. Tämä johti luonnollisesti siihen, että toisesta suunnasta tullut viiden auton vahvuinen jono sai peruuttaa takaisin, ihmisten yhä kävellessä puskureissa ja kyljissä kiinni. Se siitä japanilaisten täsmällisyydestä. No, yhtään kirosanaa ei kuitenkaan kuulunut, kuten olisi ehkä Suomessa voinut olettaa.
Saihan siitä paikasta kuvan ilman ihmismassaa. Tuonne taakse läksimme kipuamaan.
...ja siellä ollaan, samaa temppeliä ylhäältä katsoen.
Patikointipolulle päästyämme ihmisiä ei enää ollutkaan missään. Ylös vain.
Korkeimmalta huipulta ei paljoa maisemia näkynyt, mutta aurinko porotti kirkkaana lehtien välistä, tasan yhteen pisteeseen.
Tässä vaihtoehtoinen helpompi reitti, jota emme tietenkään käyttäneet.
Ja taas aurinko suodattui lehtien välistä täyttäen mielet ilolla sekä muistikortit kuvilla.
'...ja erään oli pakko kiivetä iloissaan puuhun tähystämään.
Alas tiemme löydettyämme ja ruokailun hoitettuamme alkoikin jo hämärtää. Mahtaisikohan itse kohteelle ennättää enää ollenkaan...
--------------------------------------------------------------------------------------------
Ja puoli tuntiahan riittää! Ainakin iltavaloja alkoi kevyesti syttyä sinne tänne. Vaikka temppeliä ei oltu varsinaisesti valaistu, pelottomina syöksyimme pimeään jalustat valmiina.
Alue sisälsi myös modernimman museorakennelman, jonka sisälle emme jostain syystä ehtineet.
Illan hämärtyessä alkoivat taas varjot kutsua.
Mielenkiintoinen rautatieasema toimi porttinamme tämän ruskataikamaailman ja tavallisen välillä. Huomenna lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti