Biennaali

Viime aikoina on tullut seikkailtua luvattoman vähän, joten päätimme yksissä tuumin lähteä viikonlopuksi tarkastamaan Kioton mestat ilman perulaisia.
Kun kerroimme ylpeinä suunnitelmastamme ojensivat toverimme: "Mutta nythän on Koben Biennaali!" Jälleen olimme hyvin selvillä kaikesta, mutta mikäs siinä. Saimme varattua viime hetkellä paikat tila-auton takapenkiltä. Jesh! Porukalla Kobeen siis. Tässä vaiheessa jokin asia jäi ilmeisesti taas ymmärtämättä, koska koko porukan sijasta näyttelyä lähti katsomaan meidän lisäksemme tasan kaksi henkilöä, Machida sekä uusi tuttavuus Manabu-san.

Parin tunnin ajomatkan jälkeen kävimme tarkastamassa Koben Chinatownin, sekä ravintolan, jonka wc sijaitsi verhon takana.

Kobe Mariken -puiston portilla sisäänheittäjänä toimi itse Frank Gehryn muotoilema kuivalla maalla henkeään haukkova turska. Pienen puron reunalla ja puiden suojaisessa katveessa japanilaislapset leikkivät riemuissaan.

Isommat lapset puolestaan leikkivät kameroilla suurten fallos-aiheiden tyvellä;
Nämä kuvat tulevat nostattamaan kateutta varmasti useiden poikabändien kotisivuilla



Toisenlaisia tunteita herätti varsinainen kohteemme eli kymmeniin kontteihin sullottu taidenäyttely. Eri maiden taiteilijat olivat vallanneet jokainen oman konttinsa, joissa sitten toteuttivat kieroutuneiden mielikuvitustensa tuotoksia.

Näillä silikoniseeproilla ei ollut päätä eikä häntää.


Kukin vierailija sai askarrella omannäköisensä pandan ja asettaa sen toivomallaan tavalla bambumetsän siimekseen.

Joku oli asetettanut pandansa omaperäisemmin kuin toiset.


Kontteja oli saapunut maailman joka kolkasta.




Ikebana on perinteinen japanilainen taiteenlaji, jossa kukkien asetelma muodostaa täydellisen, harmonisen kokonaisuuden. Ohessa kuitenkin kuva vain yksittäisistä kukista.


Illan hämärtyessä alkoi alueelle kerääntyä monenlaista kulkijaa.


UV-valot paljastivat sen mitä ihmissilmä ei normaalisti näe.


Nauttikaamme seuraavat taideteokset ilman häiritsevää kertojaa.
















Eräs taiteilija halusi muistuttaa kävijöitä taannoisesta Koben traagisesta maanjäristyksestä.








Imma chargin' mah Lazer. MAH LAZER, imma chargin' it!



Ilta saapui. Taide tuli katsastettua, paikat tuli häröiltyä ympäriinsä. Kylläpäs taiteen kokeminen oli vaihteeksi hauskaa, mutta teki myös janoiseksi. Päädyimme lopulta ennen kotiin saapumista tuttuun tapaan oluelle. Kiotoon sitten ensi kerralla.