Pohjoista Osakaa

Saulin jengi palasi Euroopan suuntaan Ollin porukan kadotessa omiin Tokio-seikkailuihinsa.
Oli jälleen aikaa käydä yliopistolla sekä harrastaa omia seikkailuja.

Eräänä iltana Olli lähti etsimään keskustasta uimapaikkaa, ja Sauli siirtyi samalla keikalla kuvaamaan ilta-auringon hyväilemää Osakan pohjoisosaa.

Kanaaleja, moottoriteitä, pilvenpiirtäjiä. Tätä on Osakan keskusta.


No charge, no tax!! Hooray!



Myös Japanissa harrastetaan tietöitä.


Varoituskyltti oli printattu tyylikkääseen tiiliseinään.


Kansainvälisyyttä liputettiin Osakan hallintokeskuksessa. Vierestä ajoi bussi, jonka ämyreistä kaikui Kiinan Tiibet-politiikkaa vastustavia iskulauseita.


Kanaalien rannat on rakennettu tiiviisti.


Kuitenkin tiiviistä maineestaan kuuluihin Japanin kaupunkeihin mahtuu myös aina uutta.




Varsinaisena kohteena oli Osakan modernin taiteen museo, joka kuitenkin oli mennyt jo tuntia aiemmin kiinni.

Eipä ton väliä. Alkoikin jo hieman jalkoja kävely pakottaa. Ehkäpä joku toinen kerta tulee käytyä tämän metallihässäkän sisäpuolellakin.


[sauli]

Yllätystemppeli

Ollin oli mentävä koululle hommiin ja Äiti Vivin kanssa lähtiTokioon, joten tämänkertainen merkintä menee Kososten piikkiin.

Sisarusten viimeisen päivän kunniaksi lähdimme yksissä tuumin valloittamaan vielä yhden vuoren, koska kunnon vuoriseikkailuja ei mikään voita.
Lähestyimme polkupyörien selässä pienteollisuusalueen läpi kohti rinteellä häämöttävää kohdettamme.

Osaka-drift!


Kohteeksemme valitsimme vuoren rinteellä voimakkaasti näkyvän temppelirakennelman. Yleensä japanilaiset temppelit eivät syö vuorenrinnettä näkyvästi, mutta tämä tapaus näkyi kauas harmaana portaikkona. (katso vaikka ylempi kuva)

Pitkään mieltä askarruttanut paikka osoittautui valtavaksi terassoiduksi hautausmaaksi, jonka yläpäähän oli rakennettu moderni temppelikompleksi.


Valtavalla hautuumaalla ei ollut ketään näkyvissä. Viimeistään rakennuksille noustessamme alkoi paikka epäilyttää, vähintään arkkitehtoniselta ilmeeltään.


Kuusikulmaisen paviljongin sisään kurkistaessamme näimme kirkkosalia muistuttavan tilan. Ikkunassa olevaa logoa ei oltu koskaan aiemmin nähty... lienee jonkinlainen uskonlahko.


Missään ei vieläkään näkynyt ketään, mutta yksi ovi rakennusten takaa oli avoinna...

Jotenkin paikka alkoi muistuttaa enemmän disneylandia tai kummitusjunaa kuin hengellistä kokoontumispaikkaa. Jalat vavisten astuimme pimeään käytävään toivoen, etteivät ovet menisi takanamme kiinni.

Vuoren uumeniin työntyvässä käytävässä sama linja jatkui. Seiniin ja kattoihin oli muovailtu kitschejä pilvimuodostelmia


Käytävän päässä aukeava halli viimeistään nosti kulkijoille kylmän hien pintaan. Pyöreän luolan holvia koristivat enkelimaalaukset, ja keskellä seisoi tummanpuhuva viemäröity uhrialttari.!? Tässä vaiheessa paikka muistutti lähinnä Indiana Jonesin seikkailuista tuttua "Tuomion temppeliä".


Porukka löysi tiensä ulos vikkelään. Onneksi kukaan ei ollut sulkenut teräsovia jälkeemme. Matkalla alaspäin löysimme myös oletetusti lahkon johtohenkilön kuvan. Paikka puistatti todella. Kummallista, että tällainen kompelksi löytyy näin näkyvästi korkealta vuoren rinteeltä.


Hautuumaalta löytyi kuin löytyikin perinteisten japanilaisten kivien lisäksi ainakin yksi kristillinen muistomerkki.


Hautuumaalta paettuamme kiipesimme aidan yli kielletylle sillalle ja syömään eväitä.


Pilvet kävivät onneksi välillä auringon edessä. Taas oli paahdetta enemmän kuin olimme tottuneet.


Ruostunut kyltti kertoi jotain taakse jättämästämme alueesta.


Ja sitten vain alas. Emme enää kuumuuden huumaamina jaksaneet kavuta vuoren huipulle, vaan lähdimme etsiytymään pyöräparkkia kohti.


Sama matka, joka piti jyrkkyyden takia taluttaa ylös, päästiin pian rullaamaan takaisin...
Huonoilla jarruilla! Osaka-drift!


Illan päätteeksi kävimme vielä keskustassa ihmettelemässä Osakan menoa ja paikallista ruokakulttuuria.

Ohessa kotimme lähistöltä bongattu Pimp-my-Truck -tekele, joita on täällä muuten paljon. Laitamme myöhemmin näitä sitten lisää, kun saamme koottua aiheeseen sopivan gallerian.


Näin päättyi tämänkertaisten vieraiden seikkailuretket. Mielettömän hienoja matkoja koimme, ja pääsimme huomaamaan sisarustiimin toimivan yhä oivallisesti. Missäs sitten ensi kerralla kohdattaisiinkaan? Koskaan ei voi tietää.

Kiitokset seikkailuista!

[sauli]

Shugakuin, vielä kerran

Päivä lähti tehokkaasti käyntiin makoisien yöunien jälkeen. Vaikka eräiden unet jäivät asteen verran vajaiksi, toi aurinko lämpöä päivään.


Yojimbo-Rauli.


Aamuaurinko houkutteli ensimmäiselle kohteellemme eli tuttuun ja turvalliseen keisarilliseen huvilaan Shugakuiniin.



Koska olimme jo aivan maaseudulla tässä kaupungin kupeessa, oli asukkailla omat viljelyksensä.


Eräs farmari oli maalannut talonsa auton sävyyn.


Koska tälläkään kertaa ryhmä ei mahtunut kerralla sisään jäi puolet porukasta ulkopuolelle odottelemaan sammakoita ja läheisen temppelin patsaita katsellen.

Kaikilla oli kovasti sanottavaa.


Tälle oli kasvanut kruunu päähän.


Lähistöltä löytyi myös linjakas puutalo
.

Ensimmäiseltä ryhmältä loppui kamerasta ikävästi akku, joten kuvaaminen jätettiin toiselle kierrokselle. Onneksi vuoripihasta on jo otettu noin tuhat kuvaa joten jälkipolville on näytettävää enemmän kuin tarpeeksi.

Ohessa kuitenkin lisää. (sen toisen porukan kierrokselta)

Heti alkuun päästi vahtimies ojentamaan väärässä kohdassa seissyttä turistia.


Huoneeseen maalatun teoksen nimi on "7 nauravaa pyhimustä". Lisäsimme kuvaan kaksi.


Puunlehtien läpi suodattuva valo ja rakennustelineet ovat kaunis yhdistelmä.


Mäen päälle noustua päästään nauttimaan tutuista maisemista.

Tuttu poseeraus.


Komeat veljekset.


Hullut veljekset.


Ötökällä oli tatamia tallottavana.


Siimaleikkuri surisee täälläkin.

---------------------------------------------------------------------------

Ryhmät hajaantuivat uudemman kerran ja kameran mykistelyä koitettiin korvata Saulilta saadulla vara-akulla. Myöskään kierros Goshon eli keisarillisen palatsin intimimmässä puutarhassa ei tuottanut vieraiden toivomia valokuvia. Uusi akku kuoli jo ensimmäisiin laukauksiin, joten hyvin maastoutuneet sisarukset saivat olla kameralta tälläkin kertaa turvassa.


Toisaalla toinen jengi nautti joenrannasta, ja niistä tutuista kiviaskeleista.


Aluksi kokeillaan kivien liukkaus ja veden lämpötila...


Loppu sujuikin sitten lennokkaasti.



Eräs se ei osaa lopettaa pomppimista.


Mitä ihmettä!?

Mitä kammotusta!?

Mitä ?!*¤@$&#!? Aina ei näitä japanilaisten metkuja oikein tajua.


Pulikas jengi päätyi kiertelemään vielä Gionin vanhassa kaupungiosassa.


Ammattimaisen näköistä menoa. Tyttönen ja ninja-kuvaaja.


Tähän väliin graafinen johtohässäkkäkuva.


Iltapäivän lämpö alkoi olla jo matkaajille yli sietokyvyn, joten porukka viihtyi loppupäivän varjoja viistäen ja jäätelöitä syöden.


Ronin-Rauli.




Lopulta saimme harhailevat jengit kasaan, Osakaan päästiin palaamaan vasta kun pojat olivat teettäneet kalligrafiat nimistään mukavalta sillan pielessä maalaavalta kaverilta.

Hikihän tuossa reissatessa tuli. Taisi yksi jos toinenkin vannoutua ottavansa ensi kerralla paremmat auringontorjuntavälineet.