Tervetuloa Japanin metkujen pariin!*

Ollin ja Saulin yhteinen blogisivu sisältää alati päivittyvää ja ajankohtaista tietoa Japanin tapahtumista, häröilyistä ja sekoiluista. Lisäksi arkkitehtuuriläppää sun muuta asiaan kuuluvaa on tiedossa.

Blogin selaus onnistuu klikkailemalla oikeasta reunasta ensin kolmioita ja sitten otsakkeita.
--------> --------> --------> --------> --------> -------->

Jos meihin haluaa ottaa yhteyttä:
Täällä ei toimi suomalaiset GSM:t, tekstiviestejäkään ei tunneta
Lähettäkää sähköpostia siis meidän kännyköihin!
saulikos@ezweb.ne.jp
olliraila@ezweb.ne.jp
Jos meille haluaa lähettää lisää ruisleipää:
(Salmiakkia ei kannata enää lähettää, koska sitä on jo yllin kyllin. Valtaisat kiitokset kaikille lahjoittajille!)
Daito-City Sanga
1-3-2 Amenity Daito
Gobankan 4B
Osaka, Japan
KOMMENTTEJA ja KYSYMYKSIÄ kehiin, ettei mene kahden hengen monologiksi tämä.

(* lainaus: Markus Kajo, Nousevan Auringon Kajo, YLE TV2, 2006)

tiistai 6. toukokuuta 2008

Nozaki Lasten päivänä

Golden Week. Viikon sisään on osunut useita kansallisia juhlapäiviä, joten useimmat japanilaiset saavat näiden juhlapäivien ja viikonloppujen välisetkin päivät vapaiksi. Tätä hurvitteluviikkoa kutsutaan yleisesti nimellä "Golden Week", mutta kaverimmekaan eivät tienneet miksi näin hölmö englanninkielinen nimike on joskus kehitetty.

Kaikki kuitenkin tiesivät, ettei tämän viikon aikana kannata yrittää mihinkään lomapaikkaan änkeä, koska pääsee vain jonottamaan.

Viikon viimeinen juhla on Lasten päivä, jolloin (perinteisesti poikalasten) vanhemmat ripustavat hauskoja karppiviirejä kepin nokkiin tuulta nielemään. Suurimmat ovat kymmeniä metriä pitkiä, ja silkistä tehtyinä maksavat mielettömän paljon.


Aurinkoisen lasten päivän kunniaksi lähdimme lähistölle ihmettelemään paikallista festivaalihumua. Mahtaisia varmaan noita karppiviirejäkin olla läjäpäin...

Ohessa kuva omalta kotipihaltamme.


Sitten itse festivaali, toiseksi lähimmällä juna-asemalla Nozakissa.

Ihmisiä ja krääsämyyjiä oli liikenteessä, mutta karppi-tuulipusseja ei näkynyt ollenkaan. Harmi.


Suurinta huvia tuntui olevan kaikenlaiset pyydystysleikit, joissa kotiin vietäväksi ongittiin ja haviteltiin altaista kaikenmoista:

Pikkukaloja


Ankeriaita


Lisää pikkukaloja


Kilpikonnia


Tipusia


Isoja koppakuoriaisia

Koppakuoriaisia ei tarvinnut itse pyydystää, vaan ne oli joku jo käynyt metsästä keräämässä. On muuten ötököiden kerääminen niin suosittua touhua pikkupoikien keskuudessa, että kaupunkien läheisyydessä alkavat suosituimmat lajit olla jo uhanalaisia.


Suomalaista vappua muistuttava krääsämarkkina johdatti kadun päätteenä olevaan Nozaki Kannon -temppeliin, jossa on tullut jo pariin kertaan käytyäkin.

Temppelin portailla oli tarjolla monenlaista laatuviihdettä, kuten kiiltäviin taikatemppuvälineisiin turvautuva kömpelö taikurismies.


Portailla istahdettiin varjoon. Aurinko porotti sen verran voimakkaana, että päänahka alkoi kärventyä.


Samaisilla portailla seuraamme liittyi velmu kissimirri.


Temppelillä olisi ollut tarjolla lisäksi perinteistä toivomuksen jonotusta, sekä jonkinlaista teatterinäytöstäkin.


Päätimme kuitenkin lämmöstä uupuneina saaneemme näistä festareista tarpeeksemme ja suunnata uusiin seikkailuihin.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

löytyiskö krääsähyllyistä hello kitty -pez-hahmoa tai jotain muuta kivaa mulle tuotavaksi? :D

Sauli kirjoitti...

Katsotaan mihin pystytään. Mitään ei luvata ;)