Edellisen illan syntymäpäivillä keräsimme kolmen hengen tutkimusryhmän. Kaikki jäsenet olivat entuudestaan toisilleen tuntemattomia, mutta tavoitteet olivat yhteiset. Maailman suurimman kalatankin äärelle pääsi autolla mukavasti muutamassa tunnissa, kun bussilla samaan olisi mennyt suuntaansa neljä tuntia.
Vaikka sää ei suosinutkaan, selvisi välillä jopa ilman sateenvarjoa.
Seurueen ainoa naisjäsen tuli mielellään molempien seuralaisten kainaloon poseeraamaan.
Urhea kolmikko kokonaisuudessaam: Olli, Izumi-chan ja Kawaai-san.
Shiisaat eli Okinawalaiset leijonapatsaat suojelevat pahoilta hengiltä. Näitä oli joka toisen talon ovenpielessä ja joskus jopa savupiipun nokassa.
Höyrykone sai japanilaiset suunniltaan.
Tästä pikkuveijarista olisi ollut mukava saada valokuva, mutta ammattilaiskameran kanssa juoksennellut pikkupoika kerkesi juosta pois heti kuvan otettuaan.
Pallokalat näyttävät yleesä tältä.
Pikku akvaarioiden aika oli ohi ja vielä hetken maailman suurimman kala-altaan äärelle ihmiset kerääntyivät ihmettelemään rauskuja ja valashaita ja muita.
12metrinen kalmari oli peloittavan näköinen vielä kauan kuolemansa jälkeenkin.
Seuraavassa rakennuksessa oli jättiläiskilpikonnia.
Ja sitten oli delfiiniesitys sateessa.
Ja sitten palattiin kotiin.
Ja sitten käytiin kaupassa.
Ja sitten tehtiin suomalaista ruokaa.
Ja sitten olikin jo ilta.
[olli]
Vaikka sää ei suosinutkaan, selvisi välillä jopa ilman sateenvarjoa.
Seurueen ainoa naisjäsen tuli mielellään molempien seuralaisten kainaloon poseeraamaan.
Urhea kolmikko kokonaisuudessaam: Olli, Izumi-chan ja Kawaai-san.
Shiisaat eli Okinawalaiset leijonapatsaat suojelevat pahoilta hengiltä. Näitä oli joka toisen talon ovenpielessä ja joskus jopa savupiipun nokassa.
Höyrykone sai japanilaiset suunniltaan.
Tästä pikkuveijarista olisi ollut mukava saada valokuva, mutta ammattilaiskameran kanssa juoksennellut pikkupoika kerkesi juosta pois heti kuvan otettuaan.
Pallokalat näyttävät yleesä tältä.
Pikku akvaarioiden aika oli ohi ja vielä hetken maailman suurimman kala-altaan äärelle ihmiset kerääntyivät ihmettelemään rauskuja ja valashaita ja muita.
12metrinen kalmari oli peloittavan näköinen vielä kauan kuolemansa jälkeenkin.
Seuraavassa rakennuksessa oli jättiläiskilpikonnia.
Ja sitten oli delfiiniesitys sateessa.
Ja sitten palattiin kotiin.
Ja sitten käytiin kaupassa.
Ja sitten tehtiin suomalaista ruokaa.
Ja sitten olikin jo ilta.
[olli]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti