Kyse ei ollut kuitenkaan siitä ettemmekö olisi juoneet ja syöneet tarpeeksi. Paikan pitäjä, "Yakitori-ninja" oli päättänyt siirtyä kotiseuduilleen, eikä siinä edes sinisilmäinen taivuttelu auttanut.
Kokoonnuimme viimeiselle illalliselle kahteen otteeseen, ensimmäisen kerran Ollin kanssa, toisella kertaa ilman Okinawalle karannutta.
Suomalaiset antoivat tutulle ravintoloitsijalle läksiäislahjaksi paketin suomalaista suklaata. Lupasime myös etsiä kaverin uuden ravintolan käsiimme kun joskus palaamme Japaniin.
Varsinaisena viimeisenä iltana porukkamme täytti koko paikan ja iloitsimme viimeistä kertaa. Kanta-asiakkaille piti tietenkin tyhjentää myös juomavaraston ylimääräiset pullot. Ilta oli pitkä, rattoisa ja haikea.
Niin paloi viimeistä kertaa じろちょう [jirochou]:n lyhty. Tämä paikka sisälsi paljon hyviä muistoja, jotka eivät tule unohtumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti