Ilma oli lämmin ja vaatteita vähennettiin.
Puutarhan herkän luonnon vuoksi yleisön pääsyä temppeliin rajoitettiin jälleen varaustoimenpiteillä. Tällä kertaa tosin varaus piti tehdä vähintään viikkoa aiemmin kirjeitse japanilaisen kutsukirjekaavan mukaisesti. Kirje saatiin lähetettyä ajoissa luokkahuoneen "isoveljen" Murata-donon avustuksella ja portit aukesivat meille varauslipuketta vilauttaen.
Temppelin hurja vartija oli suuria taistelijapatsaita monin verroin peloittavampi. Ampiaisen pituus oli jotain 5:n ja 10:nen sentin väliltä.
Pelkkä varauslipuke ei taannut pääsyä puutarhaan vaan vielä oli edessä sivunmittaisen rukouksen kirjoitus perinteisellä siveltimellä, tietysti kanji-merkein.
Seremoniaan osallistuivat kaikki varauksen tehneet vierailijat ja sali saatiinkin lähes täyteen.
Munkit rukoilivat raivokkaasti rumpua mätkien ja rukoukset saatiin kirjoitettua ihan parissa kymmenessä minuutissa. Jalat tosin puutuivat tottumattomilla polviasennossa tunnottomiksi.
Vierailijat saivat kirjoitettua vaihtelevilla nopeuksilla, joten puutarhaa pääsi tarkastelemaan ilman perinteistä japanilaista väenpaljoutta.
Portit tuntuivat skandinaavisista mieshirviöistä pieniltä.
Tässä sitä nyt on: sammalta
Keskellä puutarhaa oli lampi.
Tässä on nyt sitten vuorostaan bambua.
Tässäkin on jotain mielenkiintoista.
Hymy irtosi helposti kun vihdoin päästiin japanilaiseen puutarhaan toimivan kameran kanssa.
Sauliakin hymyilytti kuin kolttosen tehnyttä natiaista.
Mielenkiintoinen reittivalinta johtikin vessoille, joista otettiin tietysti kuva.
Tämänkertaisen temppelikierroksen suurin yllätys saatiin porteilla kun astuimme vahingossa mukaan tämän vaaleanpunapaitaisen leidin kuvaan. Anteeksipyytäessä henkilö paljastui rokonarpikasvoiseksi mieheksi.
Seuraava temppeli, joka sattui olemaan lähistöllä. Nimessä on useaan kertaan hyönteisen kanji-merkki.
Tanuki joka näytti poikkeuksellisen verenhimoiselta.
Volvo
Maanviljelijän äänekäs naapuri
Aamupalasta oli jo aikaa ja yritimme etsiytyä ruokapaikkaan.
Tuleva valloituksen kohde, niin lähellä mutta niin kaukana.
Pitkän näännyttävän vaelluksen jälkeen astuimme sisään erääseen italialiaseen kahvilaan joka tarjosi myös merellistä pastaa kohtuuhintaan. Otimme kaikki erikoissuuret annokset ja mahat saatiin lähes täyteen.
Lähiseudun maisemat olivat kauniit. Siellä se kuuluisa Arashiyama siintää.
Kotiinpaluun katkaisi pysähdys Kuzuhan ostoskeskuksessa josta tarkoitus oli ostaa radio-ohjattavia autoja suomeen viemisiksi, onni ei ollut myötä ja tarjolla oli vain urpoja korimalleja, joten ostohetki siirrettiin keskustan kattavampaa valikoimaa odottamaan.
Illalla Olli teki taas vakiotemput, eli sai raahattua pienen kädenväännön jälkeen seurueen nuorimman osaanottajan japanilaiseen yöelämään. Toinen osajoukkio taas valmistautui lähtemään ammulla vielä kirpputorikierrokselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti