Edellisenä päivänä olin käynyt tiedustelemassa hintatietoja meriluonnostaan kuuluisan chatanin sukellusopettajilta. Aamulla heräsin varhain ennen herätyskellon pirinää tuntien itseni virkeäksi ja levänneeksi. Päätin lähteä sukeltamaan. Soitin tulevalle oppaalleni ja sovimme lähdön puolentoista tunnin päähän.
Kävimme lyhyen oppitunnin sukelluksen teoriasta, kokosimme varusteet ja haimme happisailiöt.
Perillä odotti sininen meri. Alkoi hieman jännittää kun sukelluskokemusta ei neljää metriä syvemmälle ollut; kokemattomat laitesukeltajat saavat käydä 12 metrissa saakka.
Onneksi olosuhteet olivat suotuisat ja alussa oli tarkoitus harjoitella miten tulisi toimia ongelmien ilmaantuessa.
Muutaman regulaattorinkarkausharjoituksen ja maskintyhjennysharjoituksen jälkeen testasimme vielä miten paineentasaus onnistuu. Onnistui ja lähdimme suorilta testaamaan syvemmälle.
Kaloja oli paljon ja suurimmat pitsalautasen kokoisia. 
Suurin kala oli noin 50cm luokkaa, oppaani näytti käsimerkeillä, ettei mentäisi lähemmäksi ja ajattelin etta kala varmaan karkaisi heti lähestyttäessä.
Innostuneena polskuttelin liian raivokkaasti ja happi loppui jo 40 minuutin kohdalla.
Pidimme tunnin tauon katsellen kirjasta kuvia kaloista ja haukaten vähän välipalaa.
Yksinäinen kala olikin agressiivineni ゴマモングラ (=Gomamongura, eng. Giant triggerfish)
Kovaa korallia vahvoilla leuoillaan haukkailevalle kalalle sormen tai pohkeenpalasen puraisu ei ollut tavatonta. Sekä oppaan etta kirjan mukaan suuria yksilöitä tuli sukeltajien välttää, varsinkin kutemisaikaan eli nyt.
Toisella sukelluksella sain mennä vapaammin, eikä sukellusseuranikaan roikkunut varusteistani pintaanponkaisun pelossa. Pintaan liian nopeasti noustessa tulee helposti keuhkopullistuma tai -repeämä, joka vaivaisi sitten lopunelämää.
Tällä kertaa happea riitti hyvin sinisenä hohtavan valon luolaan saakka. Valoa ei kameralle riittänyt, mutta omin silmin nähneenä voin vakuuttaa että näkymät olivat varsinkin pinnan alla upeat.
Koska happea oli vielä reilusti jäljellä ja homma sujui ilman ongelmia, lähdimme sukeltamaan kauemmas rannan tuntumasta. 19metrin syvyydessä vesi oli kylmempää ja kaloja seka valoa vähemmän.
Syvällä huomasimme tutun hahmon: samainen Gomamongura lähestyi meitä 15metrin syvyydessä.
hetken mieleijohteesta meinasin lähteä pinnan suuntaan karkuun, mutta oppaan tartuttua salamannopeasti jalkaani tajusin, etta olisi parempi jäädä gomamonguran purtavaksi. Opas yritti monottaa muutaman metrin päässä vaanivaa ikävää tuttavaamme räpylällä ja kala lähtikin poispäin. Vielä poistuessammekin se teki vielä yhden lähestymisyrityksen, mutta onneksi valtyimme puremilta.
Myöhemmin jännitysta tarjoili myos 130senttinen ylituttavallinen mureena ja happi alkoi hiljalleen loppua. Pinnalla naureskeltiin hurjaa jännitysnäytelmää ja iloksemme onnistuimme näkemään lähes kaikki riutan 40:stä kalalajista.
Urheilun jälkeen joimme oluet katsellen kuvia sukelluksesta ja kävimme syömässä aiemmin nähtyjä kaloja sushiravintolassa. Gomamonguraa ei ollut listalla, joten kosto jääköön ensi kertaan.
Aqua productin toimistossa meitä odotti toisenlaiset elikot.
Kotona hostellilla järjesteltiin jo yllätyssyntymäpäiväjuhlia eräälle henkilökunnan jäsenelle
Kaikki auttoivat taitojensa mukaan.
Hostellin porukka juhlatunnelmissa.
Ruokaa riitti kaikille
Myöhemmin paikalle saapuneet humalaisen iloiset hostellin vakiasukkaat hyppäsivät epäonnisten tyttöjen syliin varauksetta.
Kaakkua syötiin ja kaikki olivat iloisia
[olli]
[olli]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti