Luokkahuoneella roikkuminen alkoi kyllästyttää ja Olli teki äkkilähtöpäätöksen Okinawalle.
Kyseinen saariryhmä on Japanin eteläisin kolkka, jossa sijaitetsee myös valtava jenkkisotilastukikohta.
Viikon varoajalla oli tarkoitus varustautua paahtavaan aurinkoon, olennaisin varustus olisi uusi laukku, koska nykyinen oli tilavuudeltaan vain noin 7 litraa. Sain Hostellisuosituksen internet-tuttavalta ja varauksen saattoi helposti tehdä netissä.
Muistin tehdä varauksen vasta lahtöä edeltävänä yönä ja uuden laukun sijasta hankin vain aurinkorasvaa -> matkaan...
Perillä oli kuumaa elohopean kivutessa paikoin 30C kieppeille. Lentokentältä otin suoraan kohteeksi valitun hostellin, josta oli tarkoitus tehdä tutkimusmatkoja ympäristöön.
Perillä etsiskelin tovin hotellia itsepiirretyn kartan avulla tuloksetta. Avulias postimies kertoi hostellin olleen ennen viereisessä rakennuksessa. Tappion kärsineenä lähdin syömään. Ravintolan avulias henkilökunta antoi alennusta ruuasta ja ohjeet toiselle hostellille.
Pohjoisesta tutut kylmänsiniset silmät saivat myötätuntoa kuuman auringon paahteessa.
Saavuin hostellille juuri ennen auringonlaskua. Lähdin syömään oleskeluhuoneessa tapaamieni uusien tuttavuuksien kanssa. Muutama olut paistetun porsaan kera upposi pohjoiseen barbaariin helposti ja humalaiset japanilaiset ystäväni saivat loistoidean ostaa ilotulitteita.
__________________________________________________________________
Heräsin seuraavaan päivään edellisen illan juhlinnasta seuranneessa nestehukassa. Vettä tankkiin ja Hostellilta lainatulla polkupyörällä seikkailemaan.
Ensimmäinen pysähdys tuli varsin pian nestetankkauksen muodossa. Samalla kirjoittelin kuulumiset Osakaan etteivät huolestuisi.

Pysähdyspaikka oli varsin omalaatuinen kahvila, joka oli rakennettu vanhaan doubledeckeriin.
Lepohetkestä kiitollisena ryöstin bussista lasinalusia lähetettäviksi Suomeen.
Okinawalla autot toimivat useammissakin käyttötarkoituksissa: tämä karmanghia oli vesiputouksen viemärinä.

Lähdin pyörailemään rinnettä ylöspain tavoitteenani kaukainen maisematorni. Tornista näkikin varsin kauas; keskipylvään viereinen maailmanpyörä oli varsin lähellä majapaikkaani.
Tornin juurelta lahti pitkä rullaliukumäki, joka piti tietysti päästä laskemaan. Matka osoittautui odottettua pitemmäksi rullien runnoessa kovakouraisesti takamusta.
Etusormen vahvuinen heinäsirkka ei tehnyt vaikutusta ohikulkeneeseen paikalliseen papparaiseen.
Kaivinkoneen ja kuorma-auton kamppailussa kaivinkone oli selvasti niskan päällä...

...vaikka pienilta ruostevaurioilta ei sekään ollut välttynyt.
Okinawan arkkitehtuuria: asuinrakennus
Okinawan arkkitehtuuria: asuinrakennus
Saavuin tunnin polkemisen ja uhratun hikilitran ansiosta vihdoin vastarannalle, jolla ei ollutkaan odotettua uimarantaa.
Vedessä odotti vaara.

Okinawan arkkitehtuuria: urheiluhalli
Okinawan arkkitehtuuria: toimistorakennus
Iltanäkymä kaupunkiin
Illalla kävimme syömassä samalla porukalla bikkuridonkii-jauhelihapihviravintolassa.
Jan-sanin viimeinen ilta Okinawalla.

[olli]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti