Tervetuloa Japanin metkujen pariin!*

Ollin ja Saulin yhteinen blogisivu sisältää alati päivittyvää ja ajankohtaista tietoa Japanin tapahtumista, häröilyistä ja sekoiluista. Lisäksi arkkitehtuuriläppää sun muuta asiaan kuuluvaa on tiedossa.

Blogin selaus onnistuu klikkailemalla oikeasta reunasta ensin kolmioita ja sitten otsakkeita.
--------> --------> --------> --------> --------> -------->

Jos meihin haluaa ottaa yhteyttä:
Täällä ei toimi suomalaiset GSM:t, tekstiviestejäkään ei tunneta
Lähettäkää sähköpostia siis meidän kännyköihin!
saulikos@ezweb.ne.jp
olliraila@ezweb.ne.jp
Jos meille haluaa lähettää lisää ruisleipää:
(Salmiakkia ei kannata enää lähettää, koska sitä on jo yllin kyllin. Valtaisat kiitokset kaikille lahjoittajille!)
Daito-City Sanga
1-3-2 Amenity Daito
Gobankan 4B
Osaka, Japan
KOMMENTTEJA ja KYSYMYKSIÄ kehiin, ettei mene kahden hengen monologiksi tämä.

(* lainaus: Markus Kajo, Nousevan Auringon Kajo, YLE TV2, 2006)

tiistai 27. toukokuuta 2008

Okinawalla Olli: saapuminen

Luokkahuoneella roikkuminen alkoi kyllästyttää ja Olli teki äkkilähtöpäätöksen Okinawalle.
Kyseinen saariryhmä on Japanin eteläisin kolkka, jossa sijaitetsee myös valtava jenkkisotilastukikohta.

Viikon varoajalla oli tarkoitus varustautua paahtavaan aurinkoon, olennaisin varustus olisi uusi laukku, koska nykyinen oli tilavuudeltaan vain noin 7 litraa. Sain Hostellisuosituksen internet-tuttavalta ja varauksen saattoi helposti tehdä netissä.
Muistin tehdä varauksen vasta lahtöä edeltävänä yönä ja uuden laukun sijasta hankin vain aurinkorasvaa -> matkaan...

Perillä oli kuumaa elohopean kivutessa paikoin 30C kieppeille. Lentokentältä otin suoraan kohteeksi valitun hostellin, josta oli tarkoitus tehdä tutkimusmatkoja ympäristöön.
Perillä etsiskelin tovin hotellia itsepiirretyn kartan avulla tuloksetta. Avulias postimies kertoi hostellin olleen ennen viereisessä rakennuksessa. Tappion kärsineenä lähdin syömään. Ravintolan avulias henkilökunta antoi alennusta ruuasta ja ohjeet toiselle hostellille.

Pohjoisesta tutut kylmänsiniset silmät saivat myötätuntoa kuuman auringon paahteessa.

Saavuin hostellille juuri ennen auringonlaskua. Lähdin syömään oleskeluhuoneessa tapaamieni uusien tuttavuuksien kanssa. Muutama olut paistetun porsaan kera upposi pohjoiseen barbaariin helposti ja humalaiset japanilaiset ystäväni saivat loistoidean ostaa ilotulitteita.

__________________________________________________________________

Heräsin seuraavaan päivään edellisen illan juhlinnasta seuranneessa nestehukassa. Vettä tankkiin ja Hostellilta lainatulla polkupyörällä seikkailemaan.

Ensimmäinen pysähdys tuli varsin pian nestetankkauksen muodossa. Samalla kirjoittelin kuulumiset Osakaan etteivät huolestuisi.

Pysähdyspaikka oli varsin omalaatuinen kahvila, joka oli rakennettu vanhaan doubledeckeriin.

Lepohetkestä kiitollisena ryöstin bussista lasinalusia lähetettäviksi Suomeen.
Okinawalla autot toimivat useammissakin käyttötarkoituksissa: tämä karmanghia oli vesiputouksen viemärinä.


Lähdin pyörailemään rinnettä ylöspain tavoitteenani kaukainen maisematorni. Tornista näkikin varsin kauas; keskipylvään viereinen maailmanpyörä oli varsin lähellä majapaikkaani.



Tornin juurelta lahti pitkä rullaliukumäki, joka piti tietysti päästä laskemaan. Matka osoittautui odottettua pitemmäksi rullien runnoessa kovakouraisesti takamusta.


Etusormen vahvuinen heinäsirkka ei tehnyt vaikutusta ohikulkeneeseen paikalliseen papparaiseen.


Kaivinkoneen ja kuorma-auton kamppailussa kaivinkone oli selvasti niskan päällä...

...vaikka pienilta ruostevaurioilta ei sekään ollut välttynyt.


Okinawan arkkitehtuuria: asuinrakennus

Okinawan arkkitehtuuria: asuinrakennus

Saavuin tunnin polkemisen ja uhratun hikilitran ansiosta vihdoin vastarannalle, jolla ei ollutkaan odotettua uimarantaa.

Vedessä odotti vaara.


Okinawan arkkitehtuuria: urheiluhalli



Okinawan arkkitehtuuria: toimistorakennus


Iltanäkymä kaupunkiin


Illalla kävimme syömassä samalla porukalla bikkuridonkii-jauhelihapihviravintolassa.

Jan-sanin viimeinen ilta Okinawalla.


[olli]

Ei kommentteja: