Okinawalla Olli: merimuseo

Edellisen illan syntymäpäivillä keräsimme kolmen hengen tutkimusryhmän. Kaikki jäsenet olivat entuudestaan toisilleen tuntemattomia, mutta tavoitteet olivat yhteiset. Maailman suurimman kalatankin äärelle pääsi autolla mukavasti muutamassa tunnissa, kun bussilla samaan olisi mennyt suuntaansa neljä tuntia.

Vaikka sää ei suosinutkaan, selvisi välillä jopa ilman sateenvarjoa.
Seurueen ainoa naisjäsen tuli mielellään molempien seuralaisten kainaloon poseeraamaan.

Urhea kolmikko kokonaisuudessaam: Olli, Izumi-chan ja Kawaai-san.


Shiisaat eli Okinawalaiset leijonapatsaat suojelevat pahoilta hengiltä. Näitä oli joka toisen talon ovenpielessä ja joskus jopa savupiipun nokassa.


Höyrykone sai japanilaiset suunniltaan.

Tästä pikkuveijarista olisi ollut mukava saada valokuva, mutta ammattilaiskameran kanssa juoksennellut pikkupoika kerkesi juosta pois heti kuvan otettuaan.


Pallokalat näyttävät yleesä tältä.

Pikku akvaarioiden aika oli ohi ja vielä hetken maailman suurimman kala-altaan äärelle ihmiset kerääntyivät ihmettelemään rauskuja ja valashaita ja muita.





12metrinen kalmari oli peloittavan näköinen vielä kauan kuolemansa jälkeenkin.

Seuraavassa rakennuksessa oli jättiläiskilpikonnia.


Ja sitten oli delfiiniesitys sateessa.
Ja sitten palattiin kotiin.
Ja sitten käytiin kaupassa.
Ja sitten tehtiin suomalaista ruokaa.
Ja sitten olikin jo ilta.



[olli]

Suminodo 住道 eli " kotikatu"

Olli viihtyi Okinawalla. Samaan aikaan Osakassa...

Yliopistolla alkoivat hommat olla paketissa, joten päätin hieman kierrellä lähiseutuamme kauniissa iltapäivän valossa ja kuvata paikkoja lukijoiden iloksi.


Pikkukujanteita mahtuu kulkemaan mukavasti polkupyörällä. Myös ylpeä Skylinen omistaja pujottelee ajokkinsa mielellään asutuksen keskelle.


Japanilaisten sähköviritelmissä on jotain runollista.


Kapeimmatkin kadunpätkät on täytetty pikkuisilla kaupoilla, kuppiloilla ja karaokemestoilla.


Edessä siintää lähin rautatieasemamme, Suminodon keskus.


Ei tämä nyt ihan miljoonakaupungilta näytä, kuten varsinainen Osakan keskusta. Toisaalta emmehän ole edes osakassa vaan Daito:n kaupungissa, jota suurin osa Osakalaisistakaan ei tunne.


[sauli]

Okinawalla Olli: Sukeltelua

Edellisenä päivänä olin käynyt tiedustelemassa hintatietoja meriluonnostaan kuuluisan chatanin sukellusopettajilta. Aamulla heräsin varhain ennen herätyskellon pirinää tuntien itseni virkeäksi ja levänneeksi. Päätin lähteä sukeltamaan. Soitin tulevalle oppaalleni ja sovimme lähdön puolentoista tunnin päähän.

Kävimme lyhyen oppitunnin sukelluksen teoriasta, kokosimme varusteet ja haimme happisailiöt.

Perillä odotti sininen meri. Alkoi hieman jännittää kun sukelluskokemusta ei neljää metriä syvemmälle ollut; kokemattomat laitesukeltajat saavat käydä 12 metrissa saakka.

Onneksi olosuhteet olivat suotuisat ja alussa oli tarkoitus harjoitella miten tulisi toimia ongelmien ilmaantuessa.

Muutaman regulaattorinkarkausharjoituksen ja maskintyhjennysharjoituksen jälkeen testasimme vielä miten paineentasaus onnistuu. Onnistui ja lähdimme suorilta testaamaan syvemmälle.

Kaloja oli paljon ja suurimmat pitsalautasen kokoisia.

Suurin kala oli noin 50cm luokkaa, oppaani näytti käsimerkeillä, ettei mentäisi lähemmäksi ja ajattelin etta kala varmaan karkaisi heti lähestyttäessä.

Innostuneena polskuttelin liian raivokkaasti ja happi loppui jo 40 minuutin kohdalla.

Pidimme tunnin tauon katsellen kirjasta kuvia kaloista ja haukaten vähän välipalaa.

Yksinäinen kala olikin agressiivineni ゴマモングラ (=Gomamongura, eng. Giant triggerfish)

Kovaa korallia vahvoilla leuoillaan haukkailevalle kalalle sormen tai pohkeenpalasen puraisu ei ollut tavatonta. Sekä oppaan etta kirjan mukaan suuria yksilöitä tuli sukeltajien välttää, varsinkin kutemisaikaan eli nyt.

Toisella sukelluksella sain mennä vapaammin, eikä sukellusseuranikaan roikkunut varusteistani pintaanponkaisun pelossa. Pintaan liian nopeasti noustessa tulee helposti keuhkopullistuma tai -repeämä, joka vaivaisi sitten lopunelämää.

Tällä kertaa happea riitti hyvin sinisenä hohtavan valon luolaan saakka. Valoa ei kameralle riittänyt, mutta omin silmin nähneenä voin vakuuttaa että näkymät olivat varsinkin pinnan alla upeat.

Koska happea oli vielä reilusti jäljellä ja homma sujui ilman ongelmia, lähdimme sukeltamaan kauemmas rannan tuntumasta. 19metrin syvyydessä vesi oli kylmempää ja kaloja seka valoa vähemmän.

Syvällä huomasimme tutun hahmon: samainen Gomamongura lähestyi meitä 15metrin syvyydessä.

hetken mieleijohteesta meinasin lähteä pinnan suuntaan karkuun, mutta oppaan tartuttua salamannopeasti jalkaani tajusin, etta olisi parempi jäädä gomamonguran purtavaksi. Opas yritti monottaa muutaman metrin päässä vaanivaa ikävää tuttavaamme räpylällä ja kala lähtikin poispäin. Vielä poistuessammekin se teki vielä yhden lähestymisyrityksen, mutta onneksi valtyimme puremilta.

Myöhemmin jännitysta tarjoili myos 130senttinen ylituttavallinen mureena ja happi alkoi hiljalleen loppua. Pinnalla naureskeltiin hurjaa jännitysnäytelmää ja iloksemme onnistuimme näkemään lähes kaikki riutan 40:stä kalalajista.

Urheilun jälkeen joimme oluet katsellen kuvia sukelluksesta ja kävimme syömässä aiemmin nähtyjä kaloja sushiravintolassa. Gomamonguraa ei ollut listalla, joten kosto jääköön ensi kertaan.

Aqua productin toimistossa meitä odotti toisenlaiset elikot.

Kotona hostellilla järjesteltiin jo yllätyssyntymäpäiväjuhlia eräälle henkilökunnan jäsenelle

Kaikki auttoivat taitojensa mukaan.

Hostellin porukka juhlatunnelmissa.

Ruokaa riitti kaikille

Myöhemmin paikalle saapuneet humalaisen iloiset hostellin vakiasukkaat hyppäsivät epäonnisten tyttöjen syliin varauksetta.

Kaakkua syötiin ja kaikki olivat iloisia


[olli]

Okinawalla Olli: saapuminen

Luokkahuoneella roikkuminen alkoi kyllästyttää ja Olli teki äkkilähtöpäätöksen Okinawalle.

Kyseinen saariryhmä on Japanin eteläisin kolkka, jossa sijaitetsee myös valtava jenkkisotilastukikohta.

Viikon varoajalla oli tarkoitus varustautua paahtavaan aurinkoon, olennaisin varustus olisi uusi laukku, koska nykyinen oli tilavuudeltaan vain noin 7 litraa. Sain Hostellisuosituksen internet-tuttavalta ja varauksen saattoi helposti tehdä netissä.
Muistin tehdä varauksen vasta lahtöä edeltävänä yönä ja uuden laukun sijasta hankin vain aurinkorasvaa -> matkaan...

Perillä oli kuumaa elohopean kivutessa paikoin 30C kieppeille. Lentokentältä otin suoraan kohteeksi valitun hostellin, josta oli tarkoitus tehdä tutkimusmatkoja ympäristöön.

Perillä etsiskelin tovin hotellia itsepiirretyn kartan avulla tuloksetta. Avulias postimies kertoi hostellin olleen ennen viereisessä rakennuksessa. Tappion kärsineenä lähdin syömään. Ravintolan avulias henkilökunta antoi alennusta ruuasta ja ohjeet toiselle hostellille.

Pohjoisesta tutut kylmänsiniset silmät saivat myötätuntoa kuuman auringon paahteessa.

Saavuin hostellille juuri ennen auringonlaskua. Lähdin syömään oleskeluhuoneessa tapaamieni uusien tuttavuuksien kanssa. Muutama olut paistetun porsaan kera upposi pohjoiseen barbaariin helposti ja humalaiset japanilaiset ystäväni saivat loistoidean ostaa ilotulitteita.

__________________________________________________________________

Heräsin seuraavaan päivään edellisen illan juhlinnasta seuranneessa nestehukassa. Vettä tankkiin ja Hostellilta lainatulla polkupyörällä seikkailemaan.

Ensimmäinen pysähdys tuli varsin pian nestetankkauksen muodossa. Samalla kirjoittelin kuulumiset Osakaan etteivät huolestuisi.

Pysähdyspaikka oli varsin omalaatuinen kahvila, joka oli rakennettu vanhaan doubledeckeriin.

Lepohetkestä kiitollisena ryöstin bussista lasinalusia lähetettäviksi Suomeen.

Okinawalla autot toimivat useammissakin käyttötarkoituksissa: tämä karmanghia oli vesiputouksen viemärinä.

Lähdin pyörailemään rinnettä ylöspain tavoitteenani kaukainen maisematorni. Tornista näkikin varsin kauas; keskipylvään viereinen maailmanpyörä oli varsin lähellä majapaikkaani.

Tornin juurelta lahti pitkä rullaliukumäki, joka piti tietysti päästä laskemaan. Matka osoittautui odottettua pitemmäksi rullien runnoessa kovakouraisesti takamusta.

Etusormen vahvuinen heinäsirkka ei tehnyt vaikutusta ohikulkeneeseen paikalliseen papparaiseen.

Kaivinkoneen ja kuorma-auton kamppailussa kaivinkone oli selvasti niskan päällä...

...vaikka pienilta ruostevaurioilta ei sekään ollut välttynyt.

Okinawan arkkitehtuuria: asuinrakennus

Okinawan arkkitehtuuria: asuinrakennus

Saavuin tunnin polkemisen ja uhratun hikilitran ansiosta vihdoin vastarannalle, jolla ei ollutkaan odotettua uimarantaa.

Vedessä odotti vaara.

Okinawan arkkitehtuuria: urheiluhalli

Okinawan arkkitehtuuria: toimistorakennus

Iltanäkymä kaupunkiin

Illalla kävimme syömassä samalla porukalla bikkuridonkii-jauhelihapihviravintolassa.

Jan-sanin viimeinen ilta Okinawalla.


[olli]