Sateinen Myrskyvuori

Lähiseudulta alkoivat tuntemattomat kohteet vähetä kun kävimme tutkimassa viimeisiä ennestään tuntemattomia kolkkia Kansain maakunnassa.

Arashiyama tunnetaan monista nähtävyyksistään ja sinne saapuu bussilasteittain turisteja. Me saavuimme sadepäivänä, joten paikka olikin varsin hiljainen pikkukaupunki vuoren juurella Kioton kupeessa.

Sadekauden alettua on vettä sadellut vähintään joka toisena päivänä ja joet ovat saaneet uudet mittasuhteet. Tarkoituksenmukaisista sivuhaaroista voisi ottaa oppia suomalaiseen kaupunkisuunnitteluunkin.

Pienessä tihkusateessa oli mukavan vilpoista katsella maisemia ja rauhoittua joen rannalla hyvässä keskusteluseurassa.

Keskustelu johtikin yllättäen valokuvaukseen ja kuvankäsittelyohjelmien tuomiin uusiin mahdollisuuksiin.


Yllättäen eteemme osui koko japanikiertueemme surullisin näky: valtava nallekarhu istui yksinään nojatuolissa katsellen harmaata sadepäivää, taustalla soi surumielinen soittorasiamelodia.

Vuosien yksinäisyys kumpusi nallen surkeasta olemuksesta.


Seuraavassa kulmassa Sauli bongasi upean näkymän ja pitihän se ikuistaa.

Upeita näkymiä riitti ja kaunis valo toi mukavaa tunnelmaa kävelyretkelle.

Ollikin hoksasi komean näkymän johon Saulikin sattumalta osui.

Vuorella oli ilotulitteet kielletty.

Lisää jokinäkymiä.

Emme saaneet silville mistä krokotiili oli aikoinaan varoitellut.


Kuten jo aiemmin uumoilimme oli valokuvaajien taidot pantava koetukselle ja nopealla tunnin otosrykäisyllä saatiin tallennettua parvi Olleja ja Sauleja alati voimistuvassa rankkasateessa.

Tuloksena oli luonnollisesti paras seikkailukuva ikinä.

Session jälkeen oli jopa armeijan maiharit läpimärät, ja aiottua reissua lyhennettiin reilulla kädellä.

Kävimme vielä tutkimassa vastarantaa, jossa oli pääosa asutuksesta ja nähtävyyksistä. Oli temppeliä ja huvilaa, joihin menemisen jätimme märkien sukkiemme takia toiselle reissulle.

Vuorten keskelle lähti myös "romanttinen juna" avovaunuineen, joiden matkustajamäärän voi tässä kelissä arvata.


Paikalta löytyi upea bambuviidakko, jossa siis ilmeisesti yhä tätä nopeasti kasvavaa kasvia viljellään.

Tässä vaiheessa kamera oli ilmeisesti hörpännyt liikaa vettä eikä enää suostunut inahtamaankaan. Hupsista, tulikohan oltua turhan varomaton.

....

Onneksi sateen loputtua kamera alkoi taas toimintansa, selvisimme säikähdyksellä.


Pyöräilijät sen sijaan eivät olleet välttyneet ajoittaisilta rankkasateilta. On muuten pyöräkypärä harvoin nähty varuste tavallisen pyöräilijän päässä.


Ja taas katse kohti uusia seikkailuja.