Ylimmästä kerroksesta avautuivat näkymät luonnollisiin suuntiin, tosin uskomattoman heijastavilla laseilla.
Museon kierto oli toteutettu vapaasti, eli jos halusi järkevästi kaiken kiertää, oli pakko seurata opastekylttien viitoittamaa tietä ristiin rastiin. Varsin epäintuitiivista.
Näyttelyn parasta antia olivat mahtavalla tarkkuudella rakennetut dioraamat, joista selvisi miltä kaupunki on aikoinaan näyttänyt.
Esilllä oli myös bunraku-nukkeja.
Itse heiluteltava pää oli hauska. Tästä nyt hoksaa myös esityksessä käytettävien nukkejen tarkkuuden ja käytön vaativuuden.
Vilkaisu ulos jostain alemmasta kerroksesta.
Historiallisen museon ja NHK-televisiotalon välissä on molempien aulat yhdistävä lasipallo.
NHK-aulasta näki talk-show-studioon, jota ei tietenkään olisi saanut kuvata.
Lisäksi eksyimme katsomaan TV-talon esittelykerrosta, joka koostuikahden eri studion ulkopuolisesta tiirailusta ja muutamista hiplattavista muovisista lavasteenosista. Meille paikkoja esitellyt tyttö oli ihan pihalla ja täpinöissä koko ajan. Kun jossain vaiheessa selvisi vierailijoiden kansallisuus, aiheutti tieto esittelijässä vahvan "mahtavaa" -reaktion ja muutaman askeleen taaksepäin...
Ohessa lasten vitriini ylisöpöillä hahmoillaan.
Lasipalloaula illalla.
Läheisessä risteyksessä tuli pysähdyttyä kuvaamaan japanilaista liikennejärjestelmää.
Kävimme lopulta linnan puistossa vielä istuskelemassa ja suunnittelemassa tulevia jäyniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti