Eräänä iltana päätimme toteuttaa pieniä järjestelyjä vaativan valokuvaustuokion. Suunnitelmana oli kuvata pelkkien Ollien ja Saulien armeija Osakan vilkkaimmassa kadunkulmassa. Kyseisessä risteyksessa on arki-iltanakin valtaisa väentungos, joten tehtävä ei ollut helppo.
Ajankohdaksi valitsimme hiljaisena pitämämme torstain ja perjantain välisen aamuyön 04:30 aikaan. Edellisen päivän valmistelut, rankka uinti ja raskas ruoka ennen yhdeksää, mahdollistivat nukkumisen jo ennen kymmentä.
Heräsimme väsyneinä keskellä yötä ja lähdimme polkemaan keskustaa kohti.
Saavuimme keskustaan aikataulussa, aamun sarastava valo oli herkkää ja olimme innoissamme tulevasta kuvaustuokiosta.
Paikanpäällä oli kaikki kaupat ja lävet kiinni. Kun saavuimme kuvauspaikalle, ei jokailtaisesta valovälkkeestä ollut tietoakaan. Paikka kuitenkin kuhisi juhlijoita ja yön ammattilaisia, joten hetken omaa typeryyttämme ihmeteltyämme päätimme siirtää kuvauksen toiseen paikkaan.
Uudeksi kohteeksi valitsimme komean Osakan linnan.
Auringonnousun viimeiset hetket olivat käsillä, kohta se olisi jo ylhäällä paahtamassa julmasti kuumottaen.
Otimme vielä ensin kuitenkin kuvan kahvipaviljongista.
Ja muutaman myös linnantakaisista maisemista.
Onko tämä puutarhakaupunki muka Osaka?
Paikaksi valitsimme pienen pähkäilyn jälkeen linnalle johtavan sillan.
Kuvaustuokion aikana aurinko kipusi alati korkeammalle; jo aamukuuden aikaan mummojen ja pappojen armeijat alkoivat kerääntyä sankoin joukoin sillalle peittämään näkyvyyden iloiselta kahden hengen armeijalta. Kuvat saatiin kuitenkin otettua ja välillä vaihdettiin paitojakin.
Kiitos ja kumarrus!
2 kommenttia:
Olli, sää et vissiin koskaan luovu tuosta raitarampustasi?
Eikö sitä sanota että kun hyvän löytää niin ei sitä kannata vaihtaa.
Ja hyvin se jaksaa laulella kuulokkeisiin kun vaan välillä muistaa latailla.
Lähetä kommentti