Osakan linnan näköalatasanteella oli kuitenkin katos suojana ja mielenkiintoisia koristeellisia yksityiskohtia tarkkailtavana.
Ornamenteillakin oli suoja säätä, tai turistien rasvanäppejä vastaan.
Perusturistit kuvasivat maisemia.
Sade jatkui mutta tunnelma oli silti lämmin. Olimme matkalla keskustaan syömään.
Matka pitkittyi aina välillä kun kuin tyhjästä ilmaantui valokuvan arvoisia näkymiä ja kuriositeetteja. Hieno Lady tarvitsee aina oman sateenvarjon kantajan matkallaan,
Oululaisen junaliikenteen uljaimman edustajan Potna-Pekan sisarjuna kaahasi nopeusrajoituksista ja jalankulkijoista piittaamatta.
Emme olleet ainoat, jotka jaksoivat ahkerasti tallentaa näitä arvokkaita hetkiä.
Tässä havainnollistetaan mielenkiintoista kontrastia uuden ja vanhan dynaamisessa leikissä.
Hiljalleen etenimme kohti juna-asemaa.
Otimme vielä muutaman kuvan. Sateenvarjoinen hahmo lähes toi muistuman kaikkien rakastamasta Totorosta.
Kun vihdoin pääsimme syömään oli ilossa kiinnipitelemistä. Kuvassa näkyy nuorenparin herkkä hetki ruokapöydässä.
Ruuan jälkeen sade jatkui ja taivalsimme katettua ostoskatua kohden.
Jälkiruoka oli tietysti paikaallan ja mikä olisikaan ollut parempaa täydellä vatsalla kuin kermainen crepe jäätelöllä ja kastikkeella.
Illan päätteeksi kävimme tökkimässä palloja. Taustalla kiinalais-brasilialainen pariskunta, joka humalaänkyrässään onnistui tarjoamaan meille oluet ja kansainvälistä seuraa...
----------------------------------------------------------------------------
Toinen päivä oli tarkoitus viettää rennosti harhaillen. Pockyt naamaan ja menoksi.
Päivän sää oli kaunis ja auringonsäteet kimpoilivat sateenjälkeisestä katukiveyksestä
Lähes "sattuman" kautta saavuimme lähes maailman suurimmalle maailmanpyörälle, jossa sitten söimme mielettömän hyvät takoyakieväät ja poseerasimme kameralle...
...kuin supermallit konsanaan.
Nuori pari ei tahtonut meidän kanssa samaan hyttiin vaan valitsivat meitä seuraavan pusukopin.
ajatuksia herättävästi nimetty lastenvaateliike "starvations"
Maailmanpyörä kertoi meille huomisen sään. Vihreä väri lupasi lisää pilviä. Hooray!
Ruokapaikaksi valitsimme Okonomiyaki-paikan, jossa ruoka valmistettiin itse valmiiksi annostelluista aineista. Ilman asiantuntevaa yukia olisi japanilainen ateria saattanut saada uuden tekotavan.
Myös suomalaiset ekspertit yrittivät näyttää asiantuntevilta... ruoasta tuli kuitenkin todella hyvää.
Illan päätteeksi kävimme osakan korkeimmassa rakennuksessa Umeda Sky Gardenissa. Yönäkymät ylittivät odotukset ja rakennuskaan ei näyttänyt niin pahalta pimeällä.
Suurkaupungin sankarit.
ja lopuksi itse suurkaupunki illan viiletessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti