Ohessa Shinjuku aamulla.
Ja ylös vain. Kohti Eiffel-kloonia, joka pilkistää perinnerakennusten takana.
Sitten onkin luvassa näkymiä tornista, eri korkeuksilta ja eri suuntiin.
Jonkin verran savusumua oli ilmassa, sillä mitä ylemmäs noustiin, sitä huonompi oli myös näkyvyys.
Kunnon vääristymäpanoraama
Temppeli, naapurinaan pilvenpiirtäjät
Tavallista rakennuskantaa
Tekniikkaa. Teräsviritelmä toimii mm. TV-, sää-, saastemittaus- ja tietenkin näkötornina.
Henkilökunta otti avuliaasti kuvia, mutta kyllähän sen jo arvasikin, että kyseessä ei ollut
ammattikuvaaja.
Vastavalo-ongelmat ratkaistuivat esimerkiksi tässä ensimmäisessä ottamassani HDR-kuvayritelmässä.
Jälleen vältyimme pahemmilta ruuhkilta.
Ei tässä maassa tosiaankaan koko aikaa ole joka paikka täynnä populaa, kuten usein luullaan.
Lattiasta löytyi reikiä...
..joilla urheat seikkailijat totta kai uhmasivat lasin kestävyyttä.
Kun kaupunki oli nähty yläilmoista, oli aika vaihtaa maisemaa. Hyppäsimme siis jälleen Hikari-luotijunaan, joka vei meidät tällä kertaa Kiotoon. Koska oltiin ovelia, otettiin istumapaikkamme Fuji-vuoren puolelta. Lisäksi olimme onnekkaita, sillä sää oli kirkas ja pyhä vuori loisti kirkkaana edessämme.
Hieman ennen Kiotoa löytyi täysin talvinen maisema.
Kiotossa meitä odotti Olli, joka oli varannut ryokanin, eli perinnemajatalon seuraavaksi yöksi.
Iltaa lähdettiinkin viettämään kolmestaan, kohti vanhan pääkaupungin nähtävyyksiä!
[sauli]
------------------------------------------------------------------------------
Heti ensimmäisenä kohtasimme mainoksissa näkemämme maiseman. Jos japanilaisille mainostetaan Kiotoa, kuva on otettu tästä. (Ensi kerralla ottakaamme valoisampi kuva. Ja ilman kuorma-autoa. Ja vielä jos sen punatakkisen tytön jostain tähän taikoisi...)
Sama pagoda hieman ylempää, mukavien paikallisten tyttösten ottamassa valokuvassa.
Ilta alkoi hämärtyä, mutta onneksi tämä ei videokuvaamista häiritse. Kuvassa on yksi idyllisimmistä löytämistämme Kioto-näkymistä.
Tämä kauppa möi Bambuötököitä.
Ei ollut tietääksemme mikään festivaaliaika, mutta eräs temppeli oli päällystetty paperilyhdyillä.
Täysikuu. Metsissä liikkuivat vain ihmissusien ja ninjojen varjot.
Jokirannan ravitsemusliike näytti houkuttelevalta...
...mutta hintavalta. Olli näyttää mallia, miten vahamallien edessä kuuluu poseerata.
Päädyimme sisään tähän ravintolaan, jonka odotusaulan sisustus koostui eroottisesti punaisesta satiinista ja peilaavista metallipinnoista.
Kyseessä oli paista-se-itse -konseptiin nojaava yakiniku-ravintola. Päätimme kokeilla nääntymyksemme rajoja tilatessamme tabenomihoudain, eli saisimme syödä ja juoda niin paljon kuin ehdimme grillata.
Vaikka itse pääruokaa oli jo syöty liikaa ja liian nopeasti, oli syytä tilata vielä jäätelöt, koska ne kuuluivat hintaan. Ähkyn määrän voi arvata.
Olutta meinasimme ottaa vielä tuopit, joten ravintolaväen hätistettyä syöpöt pihalle päätimme vielä siirtyä pelaamaan kierrokset biljardia. Historiallinen hetki sinänsä, sillä ensimmäistä kertaa olivat isä ja poika saman biljardipöydän ääressä.
Lopulta kävelimme ryokanille ja valmistauduimme seuraavaan päivään katsomalla TV:stä tullutta hupaisaa englannin opetusohjelmaa:
"ここだけの話 = This is between you and me = This is hush hush"
Näitä sitten toistivat vuorotellen ohjelman jenkkimies, sekä kaksi japanilaista juontajaa enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti