Yksinkertaisuus oli aikoinaan arvostettu hyve japanilaisessa sisustustuksessa.
Päivän pääkohteeksi oli suunniteltu käyntiä Keisarillisen perheen palatsissa Goshossa 御所. Sisäänpääsyyn tarvitsee luvan, jota emme vielä olleet ennättäneet hakea. Luontaisella tuurillamme kuitenkin lupatoimistosta irtosi luvat kolmikolle helposti ja ennen kierrosta kävimme terästämässä itsemme lähikahvilassa.
Japanilaiseen tapaan kohde kierrettiin laumassa, jota paimensi pukuun sonnustautunut vanhempi herrasmies. Tarkkasilmäinen paimen sai uteliaat kiinalaiset kiinni verkeseltään ja tiukkaotteisesti komensi nämä takaisin laumaan. Työtään tekevä pukumies sai käärmeenkielisten turistien suussa nopeasti liikanimen James Bond.
Myöskin japanilaiseen tapaan vierailua ohjasi opas, joka luetteli englanniksi tietouttaan rakunnuksista ja pihasta: "this is shingled roof. m'kay!". Naisoppaamme oli oiva sekoitus Mr. Mackeytä (South parkin koulukuraattori m'kay) ja Uuno Turhapuroa, jonka opaskirjammekin hauskasti ennusti (Opas tuo elävästi mieleen tilanteen, jossa Uuno joutui vahingossa turistioppaaksi: "tässä on tämmöstä").
Japanilaisen rakennustaiteen ohessa sivusimme keskusteluissa myös lasikuitukatamaraanin pohjan rakennetta.
Luonnollinen poseeraus on suomalaisilla verissä.
Lähes kaikki ulkopuupinnat oli valmistettu Kaya mahongista. Kyseinen puulaji on erittäin tiivistä ja rasvaista, joten se kestää hyvin ulkoilman rasitukset. Samaisesta puulajista tehdään myös Go-lautoja joiden hinnat liikkuvat koosta ja laadusta riippuen 260-10 000 euron välillä. Tästä voidaankin päätellä että nyt tarkastellaan sananmukaisesti arvorakennusta.
Upea räystäsdetalji, josta uudemmatkin arkkitehdit voisivat ottaa vaikutteita.
Koska varsinainen oppaamme ei valaissut arkkitehtuurin syvällisemmästä puolesta paljoakaan päätimme kääntyä laumavahdin puoleen. Hän osoittautuikin huomattavasti odotettua tietäväisemmäksi. Kävimme läpi japanilaista rakennusperinnetta jä rakentamisessa käytettyjä puulajeja. Innostunut kertoja välillä ehkä unohti kuulijoiden rajoittuneet japaninkielen taidot mutta pääasiat kuitenkin saatiin kohdilleen.
Rakennuksiin ei päästy sisälle mutta rauhaisa puutarhakin oli erittäin miellyttävä ja avartava kokemus.
Täällä oltiin varauduttu hyvin liikuntarajoitteisia ajatellen.
Ehkä joku tietää mitä kyseinen säären kielto tarkoittaa. Kannustamme kommentoimaan blogia.
Iltapäiväksi päätimme kiertää muutaman temppelin, ja Kioton alueelta niitä löytyykin sopivasti jokunen tuhat.
Onnistuimme löytämään Daitoku-ji -temppelialueelta japanilaisen kivipuutarhan, jonne muut eivät tuntuneet eksyvän. Vietimme täällä rentoutuen vajaan tunnin. Meidän lisäksemme paikalla kävi vain yksi vieras ja Sinikaapuinen munkki joka vahvaotteisesti opetti Ollille meditointiasennon salat. Päivästä tuli todella lämmin ja aurinkoinen, romanttinen kuva seesteisistä kivipuutarhoista muodostui helposti.
Lisää mielenkiintoisia räystäsdetaljeja.
Bussiksi naamioitunut raitiovaunu.
Kioton kierros päättyi jokirantaan, jossa tarkkailimme tovin veden yllä kaartelevia suuria petolintuja. Kameran kanssa äheltävä japanilainen turisti onnistui ottamaan vaikeista valaistusolosuhteista huolimatta oivallisen seikkailijoiden muotokuvan.
Seuraavana päivänä Saulin isä lähti päiväreissulle Hiroshimaan. Pojat jäivät Osakaan riekkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti