Junasta noustessamme menikin aamupäivä sopivasti ympyrää palloillessa. Päädyimme kävellen Ginzaan, jossa kalliiden merkkiliikkeiden lasiseinät kilpailivat keskipäivän auringon valosta. Katujen varrelta bongattiin luonnollisesti myös kuuluisaa arkkitehtuuria ja "arkkitehtuuria".
Palloilu tuottikin tulosta, ja löysimme vihdoin TIC-turisti-infon, joka paikannettiin poliisin neuvomana erään rakennuksen ylemmistä kerroksista. Japanin pääturisti-info oli hyvin piilotettu, mutta siten myös palkitseva. Oivalliset kartat saatiin joka kaupunkiin, ja lisäksi pinssit sekä hyvän mielen. Kaikki tämä ilmaiseksi tietenkin.
No niin. Pilvenpiirtäjät oli nyt nähty. Olisikohan kaupungilla jotain muuta tarjottavaa...
Isä oli löytänyt suomalaisesta kirjastosta loistavan Tokio-passi -kirjan, josta löytyi läjäpäin mielenkiintoisia vierailukohteita. Valitsimme kohteeksemme syrjäisemmällä osalla kaupunkia sijaitsevan käytettyjen kimonojen kaupan, joka oli hyväksi ja halvaksi kehuttu.
Ja sekaan vain. Aina mahtuu mukaan yksi joka osaa pitää kätensä näkyvissä, ettei joudu nipistelysyytösten kohteeksi.
Ensin Shibuyaan, katsomaan sitä vilkasta risteystä ja Hachiko-koirapatsasta, sieltä eteenpäin Sukijijojiin, jonka nimi kuulosti jotenkin tutulta. Hah, reitti olikin sama, jota kautta kuljimme puoli vuotta sitten ystävämme Taichi-sensein kotiseudulle.
Jännästi nimetty paikka.
Hyödyllisen opaskirjan ohjeet osoittautuivat tulkinnanvaraisiksi, ja lisäksi hieman vanhentuneiksi. Esimerkkinä kirjassa oli mainittu Kintetsu-tavaratalo, jonka löydettyään suunta olisi oikea. Valitettavasti tämä kauppalaitos oli aikoinaan suljettu ja tilalla oli nyt Yodobashi-cameran liike (taisi olla sama, johon Taichi-sensei kerran meidät vei!). Onneksi paikallinen tyttönen osasi kertoa tämän muutoksen, ja löysimme lopulta perille!
...tietenkin sulkemisaikaan. Onneksi mukava myyjä otti meidät iloisesti vastaan, koska "eihän kauppaa voi sulkea, kun on asiakkaita!"
Käsittämättömän hyvällä palvelumielellä kaupan täti toi esille sopivat miesten kimonot, ja valitsi vielä väreihin sopivat vyötkin. Matkaan tarttui lopulta kuvan musta kimono sekä kimonotakki naurettavalla 8000jenillä (noin. 50e). Lisäksi vyö ja takin kiinnikeremmi heitettiin kaupanpäällisiksi. Samurain tyytyväisyyden voi aistia kuvasta.
Lupasin käydä kaupassa myöhemmin uudestaan ja etsiä itselle sopivan setin paremmalla ajalla. Tällä hinnalla ja palvelutasolla ei takuulla oikeaa kimonoa mistään saa. Eikä ainakaan lopuksi kiitosta suomeksi! (taitaa olla erään opaskirjan johdattamina käynyt muitakin pohjoisia barbaareja...)
Ja sitten eteenpäin. Tuosta vain pysäkkiä valitsemaan.
Tarkoituksemme oli päästä vielä vilkaisemaan kaupungin loppumatonta valomerta yläilmoista. Paras paikka tähän lienee Tokyo Tower, Eiffel-tornin kopio, joka tosin on paljon parempi kuin alkuperäinen. Vähän korkeampi, ja aivan julmetusti kevyempi.
Juurelle päästyämme saimme kuulla, että mesta meni vartti sitten kiinni. No, huomenna sitten ehkä uudestaan.
Viimeinen etappimme oli Shinjuku, Tokion paheiden pesä peli- ja ilotaloineen.
Lienee vilkas paikka tämä kahvila...
Yakitori-illallisen jälkeen oli aika viedä vieras sovitusti kapselihotelliin yöpymään. Sauna- ja ofuro-osasto sai varauksettoman kiitoksensa päivän kävelyn jälkeen.
[sauli]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti