Laura & Yuki

Kuten meitä oli jo aiemmin varoitettu; saapui suomalaisjapanilainen pariskunta luoksemme Osakaan. Väsyneet matkalaiset otettiin avosylein vastaan ja lähdimme heti kiertämään kaupunkia. Ensimmäiseksi tutustuimme jo entuudestaan tuttuun Osakan linnaan. Tällä kertaa sään jumalat eivät olleet meille suosiollisia ja vaelsimme harmaassa vesisateessa.

Osakan linnan näköalatasanteella oli kuitenkin katos suojana ja mielenkiintoisia koristeellisia yksityiskohtia tarkkailtavana.


Ornamenteillakin oli suoja säätä, tai turistien rasvanäppejä vastaan.


Perusturistit kuvasivat maisemia.

Sade jatkui mutta tunnelma oli silti lämmin. Olimme matkalla keskustaan syömään.

Matka pitkittyi aina välillä kun kuin tyhjästä ilmaantui valokuvan arvoisia näkymiä ja kuriositeetteja. Hieno Lady tarvitsee aina oman sateenvarjon kantajan matkallaan,

Oululaisen junaliikenteen uljaimman edustajan Potna-Pekan sisarjuna kaahasi nopeusrajoituksista ja jalankulkijoista piittaamatta.

Emme olleet ainoat, jotka jaksoivat ahkerasti tallentaa näitä arvokkaita hetkiä.

Tässä havainnollistetaan mielenkiintoista kontrastia uuden ja vanhan dynaamisessa leikissä.

Hiljalleen etenimme kohti juna-asemaa.

Otimme vielä muutaman kuvan. Sateenvarjoinen hahmo lähes toi muistuman kaikkien rakastamasta Totorosta.

Kun vihdoin pääsimme syömään oli ilossa kiinnipitelemistä. Kuvassa näkyy nuorenparin herkkä hetki ruokapöydässä.

Ruuan jälkeen sade jatkui ja taivalsimme katettua ostoskatua kohden.

Jälkiruoka oli tietysti paikaallan ja mikä olisikaan ollut parempaa täydellä vatsalla kuin kermainen crepe jäätelöllä ja kastikkeella.

Illan päätteeksi kävimme tökkimässä palloja. Taustalla kiinalais-brasilialainen pariskunta, joka humalaänkyrässään onnistui tarjoamaan meille oluet ja kansainvälistä seuraa...


----------------------------------------------------------------------------

Toinen päivä oli tarkoitus viettää rennosti harhaillen. Pockyt naamaan ja menoksi.

Päivän sää oli kaunis ja auringonsäteet kimpoilivat sateenjälkeisestä katukiveyksestä



Lähes "sattuman" kautta saavuimme lähes maailman suurimmalle maailmanpyörälle, jossa sitten söimme mielettömän hyvät takoyakieväät ja poseerasimme kameralle...

...kuin supermallit konsanaan.

Nuori pari ei tahtonut meidän kanssa samaan hyttiin vaan valitsivat meitä seuraavan pusukopin.

ajatuksia herättävästi nimetty lastenvaateliike "starvations"

Maailmanpyörä kertoi meille huomisen sään. Vihreä väri lupasi lisää pilviä. Hooray!

Ruokapaikaksi valitsimme Okonomiyaki-paikan, jossa ruoka valmistettiin itse valmiiksi annostelluista aineista. Ilman asiantuntevaa yukia olisi japanilainen ateria saattanut saada uuden tekotavan.

Myös suomalaiset ekspertit yrittivät näyttää asiantuntevilta... ruoasta tuli kuitenkin todella hyvää.

Illan päätteeksi kävimme osakan korkeimmassa rakennuksessa Umeda Sky Gardenissa. Yönäkymät ylittivät odotukset ja rakennuskaan ei näyttänyt niin pahalta pimeällä.

Suurkaupungin sankarit.

ja lopuksi itse suurkaupunki illan viiletessä.

Kioton kierros

Sikeästi nukutun yön jälkeen oli taas aika valmistautua päivän koitoksiin. Ryokanin ikkunasta säkenöi aurinko kuulaalle taivaalle, talven väistyminen alkoi olla käsillä.

Yksinkertaisuus oli aikoinaan arvostettu hyve japanilaisessa sisustustuksessa.

Päivän pääkohteeksi oli suunniteltu käyntiä Keisarillisen perheen palatsissa Goshossa 御所. Sisäänpääsyyn tarvitsee luvan, jota emme vielä olleet ennättäneet hakea. Luontaisella tuurillamme kuitenkin lupatoimistosta irtosi luvat kolmikolle helposti ja ennen kierrosta kävimme terästämässä itsemme lähikahvilassa.

Japanilaiseen tapaan kohde kierrettiin laumassa, jota paimensi pukuun sonnustautunut vanhempi herrasmies. Tarkkasilmäinen paimen sai uteliaat kiinalaiset kiinni verkeseltään ja tiukkaotteisesti komensi nämä takaisin laumaan. Työtään tekevä pukumies sai käärmeenkielisten turistien suussa nopeasti liikanimen James Bond.




Myöskin japanilaiseen tapaan vierailua ohjasi opas, joka luetteli englanniksi tietouttaan rakunnuksista ja pihasta: "this is shingled roof. m'kay!". Naisoppaamme oli oiva sekoitus Mr. Mackeytä (South parkin koulukuraattori m'kay) ja Uuno Turhapuroa, jonka opaskirjammekin hauskasti ennusti (Opas tuo elävästi mieleen tilanteen, jossa Uuno joutui vahingossa turistioppaaksi: "tässä on tämmöstä").


Japanilaisen rakennustaiteen ohessa sivusimme keskusteluissa myös lasikuitukatamaraanin pohjan rakennetta.

Luonnollinen poseeraus on suomalaisilla verissä.

Lähes kaikki ulkopuupinnat oli valmistettu Kaya mahongista. Kyseinen puulaji on erittäin tiivistä ja rasvaista, joten se kestää hyvin ulkoilman rasitukset. Samaisesta puulajista tehdään myös Go-lautoja joiden hinnat liikkuvat koosta ja laadusta riippuen 260-10 000 euron välillä. Tästä voidaankin päätellä että nyt tarkastellaan sananmukaisesti arvorakennusta.

Upea räystäsdetalji, josta uudemmatkin arkkitehdit voisivat ottaa vaikutteita.

Koska varsinainen oppaamme ei valaissut arkkitehtuurin syvällisemmästä puolesta paljoakaan päätimme kääntyä laumavahdin puoleen. Hän osoittautuikin huomattavasti odotettua tietäväisemmäksi. Kävimme läpi japanilaista rakennusperinnetta jä rakentamisessa käytettyjä puulajeja. Innostunut kertoja välillä ehkä unohti kuulijoiden rajoittuneet japaninkielen taidot mutta pääasiat kuitenkin saatiin kohdilleen.

Rakennuksiin ei päästy sisälle mutta rauhaisa puutarhakin oli erittäin miellyttävä ja avartava kokemus.

Täällä oltiin varauduttu hyvin liikuntarajoitteisia ajatellen.

Ehkä joku tietää mitä kyseinen säären kielto tarkoittaa. Kannustamme kommentoimaan blogia.

Iltapäiväksi päätimme kiertää muutaman temppelin, ja Kioton alueelta niitä löytyykin sopivasti jokunen tuhat.

Onnistuimme löytämään Daitoku-ji -temppelialueelta japanilaisen kivipuutarhan, jonne muut eivät tuntuneet eksyvän. Vietimme täällä rentoutuen vajaan tunnin. Meidän lisäksemme paikalla kävi vain yksi vieras ja Sinikaapuinen munkki joka vahvaotteisesti opetti Ollille meditointiasennon salat. Päivästä tuli todella lämmin ja aurinkoinen, romanttinen kuva seesteisistä kivipuutarhoista muodostui helposti.

Lisää mielenkiintoisia räystäsdetaljeja.

Bussiksi naamioitunut raitiovaunu.

Kioton kierros päättyi jokirantaan, jossa tarkkailimme tovin veden yllä kaartelevia suuria petolintuja. Kameran kanssa äheltävä japanilainen turisti onnistui ottamaan vaikeista valaistusolosuhteista huolimatta oivallisen seikkailijoiden muotokuvan.

Seuraavana päivänä Saulin isä lähti päiväreissulle Hiroshimaan. Pojat jäivät Osakaan riekkumaan.

Tokio-tornista Kiotoon

Aamulla kapseleista kömmittyämme lähdimme jatkamaan päivää siitä mihin eilen jäätiin, eli katsomaan kaupunkia yläilmoista.
Ohessa Shinjuku aamulla.

Ja ylös vain. Kohti Eiffel-kloonia, joka pilkistää perinnerakennusten takana.

Sitten onkin luvassa näkymiä tornista, eri korkeuksilta ja eri suuntiin.

Jonkin verran savusumua oli ilmassa, sillä mitä ylemmäs noustiin, sitä huonompi oli myös näkyvyys.

Kunnon vääristymäpanoraama

Temppeli, naapurinaan pilvenpiirtäjät

Tavallista rakennuskantaa

Tekniikkaa. Teräsviritelmä toimii mm. TV-, sää-, saastemittaus- ja tietenkin näkötornina.

Henkilökunta otti avuliaasti kuvia, mutta kyllähän sen jo arvasikin, että kyseessä ei ollut
ammattikuvaaja.

Vastavalo-ongelmat ratkaistuivat esimerkiksi tässä ensimmäisessä ottamassani HDR-kuvayritelmässä.

Jälleen vältyimme pahemmilta ruuhkilta.

Ei tässä maassa tosiaankaan koko aikaa ole joka paikka täynnä populaa, kuten usein luullaan.

Lattiasta löytyi reikiä...

..joilla urheat seikkailijat totta kai uhmasivat lasin kestävyyttä.

Kun kaupunki oli nähty yläilmoista, oli aika vaihtaa maisemaa. Hyppäsimme siis jälleen Hikari-luotijunaan, joka vei meidät tällä kertaa Kiotoon. Koska oltiin ovelia, otettiin istumapaikkamme Fuji-vuoren puolelta. Lisäksi olimme onnekkaita, sillä sää oli kirkas ja pyhä vuori loisti kirkkaana edessämme.

Hieman ennen Kiotoa löytyi täysin talvinen maisema.

Kiotossa meitä odotti Olli, joka oli varannut ryokanin, eli perinnemajatalon seuraavaksi yöksi.

Iltaa lähdettiinkin viettämään kolmestaan, kohti vanhan pääkaupungin nähtävyyksiä!

[sauli]
------------------------------------------------------------------------------

Heti ensimmäisenä kohtasimme mainoksissa näkemämme maiseman. Jos japanilaisille mainostetaan Kiotoa, kuva on otettu tästä. (Ensi kerralla ottakaamme valoisampi kuva. Ja ilman kuorma-autoa. Ja vielä jos sen punatakkisen tytön jostain tähän taikoisi...)

Sama pagoda hieman ylempää, mukavien paikallisten tyttösten ottamassa valokuvassa.

Ilta alkoi hämärtyä, mutta onneksi tämä ei videokuvaamista häiritse. Kuvassa on yksi idyllisimmistä löytämistämme Kioto-näkymistä.

Tämä kauppa möi Bambuötököitä.

Ei ollut tietääksemme mikään festivaaliaika, mutta eräs temppeli oli päällystetty paperilyhdyillä.

Täysikuu. Metsissä liikkuivat vain ihmissusien ja ninjojen varjot.

Jokirannan ravitsemusliike näytti houkuttelevalta...

...mutta hintavalta. Olli näyttää mallia, miten vahamallien edessä kuuluu poseerata.

Päädyimme sisään tähän ravintolaan, jonka odotusaulan sisustus koostui eroottisesti punaisesta satiinista ja peilaavista metallipinnoista.

Kyseessä oli paista-se-itse -konseptiin nojaava yakiniku-ravintola. Päätimme kokeilla nääntymyksemme rajoja tilatessamme tabenomihoudain, eli saisimme syödä ja juoda niin paljon kuin ehdimme grillata.

Vaikka itse pääruokaa oli jo syöty liikaa ja liian nopeasti, oli syytä tilata vielä jäätelöt, koska ne kuuluivat hintaan. Ähkyn määrän voi arvata.

Olutta meinasimme ottaa vielä tuopit, joten ravintolaväen hätistettyä syöpöt pihalle päätimme vielä siirtyä pelaamaan kierrokset biljardia. Historiallinen hetki sinänsä, sillä ensimmäistä kertaa olivat isä ja poika saman biljardipöydän ääressä.

Lopulta kävelimme ryokanille ja valmistauduimme seuraavaan päivään katsomalla TV:stä tullutta hupaisaa englannin opetusohjelmaa:
"ここだけの話 = This is between you and me = This is hush hush"
Näitä sitten toistivat vuorotellen ohjelman jenkkimies, sekä kaksi japanilaista juontajaa enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi.