Perulaiset 4: Ollin urotyöt osa 2: Naoshima

Herätys oli taas aamuviideltä ja junalla Kiotoon. Päivän tarkoituksena oli tarkastaa Tadao Andon kohteita Naoshimassa, jonne matkasimme 4 tuntia bussilla. Kun aikaa kerran oli käytettävissä, ehdimme tuttuun tapaan ryhmänjohtajan kanssa laatia seuraavien päivien aikataulut uusiksi. Päivän ohjelmaan ei onneksi voitu tehdä muutoksia, koska Naoshima on pienehkö saari, josta ei ollut poispääsyä.

Ensimmäisenä ja myös mielenkiintoisimpana kohteenamme oli Ando-sanin Chichu Art Museum.
Valokuvaus oli tiukasti kiellettyä muistikortin tyhjentämisen uhalla. Itse olin tyhjentänyt muistikortin jo valmiiksi edellisenä päivänä joten menetettävänä ei ollut kuin kunnia. [olli] Museo oli varsinainen veistos muutamine kiinteine taideteoksineen. Suurimman vaikutuksen tekivät kuitenkin betoniset detaljit kuten tämä käytävää valaiseva 20 metriä pitkä viilto. Viipaleen ylempi osa leijaili ylhäällä ilman pilareita, katosta roikotettuna. Fantastista.


Seuraavana vuorossa olivat saaren vanhaan kaupunkiin tehdyt taideteokset. Jätimme kuitenkin melkein kaikki väliin, koska perulaiset vieraamme eivät olleet tulleet katsomaan taidetta vaan arkkitehtuuria.

Vieraamme päättivät yhteistuumin teljetä meidät yhteen taideteoksista. Onneksi oppaat vapautettiin lyhyiden neuvotteluiden jälkeen ja saatoimme jatkaa arkkitehtuurin pariin.


Toisena Ando-sanin kohteena oli Benesse House Museum. Koska museon arkkitehtuuri ei säväyttänyt suuremmin, viihdytimme itseämme ottaen valokuvia mielivaltaisista suunnista.

Pieni sisäpiha oli rauhallisen mukava ja betoni uskomattoman sileää.

Illan laskeutuessa jatkoimme matkaa. Onnistuimme venyttämään aikataulua yritämällä Benesse House hotellin baariin. Baari ei ottanut isohkoa arkkitehtiryhmää sisään, kuten ennalta tiedettiin.

Kun vihdoin saavuimme SANAA:n lauttaterminaaliin oli lautta juuri lähdössä. Koko bussilasti tahtoi Kiotoon ostamaan tuliaisia, mutta ryhmänjohtaja päätti muiden puolesta, ja jäimme tunniksi ihmettelemään harvinaisen ohuita pylväitä. Löysimme lähistöltä Takoyaki-palloja myyvän puodin. Herkusta kiitolliset professorit tarjosivat kaikille oluet. Kuski kuitenkin ymmärrettävästi kieltäytyi.

Kiireiset matkalaiset keksivät nopeuttaa matkaansa vaihtamalla bussin Okayamassa luotijunaan. Puolessa välissä asemalle huomattiin, että kyseinen junapassi ei kelvannutkaan Nozomiin(shinkansen) ja 70 euron lisämaksu riitti perusteeksi suunnanmuutokseen.
Kiotoon saavuttiin puolikahdeltatoista. Hotellilla professorit tahtoivat nukkua, joten lähdimme Hiden kanssa kahdestaan oluelle. Olimme varanneet huoneen edullisesta hotellista ja seuraavana aamuna saimme nukkua pitkään; herätys oli vasta puoli kahdeksalta. [olli]