Viikkojen opiskelu huipentui vihdoin varsinaiseen koitokseen. Tarkoituksenamme oli siis toimia Perusta saapuvan arkkitehtiprofessoridelegaation virallisina oppaina ja tulkkeina. Meitä varoitettiin jo etukäteen perulaisten täsmällisyydestä. Onneksi juuri ehdittiin sovittuun aamujunaan. Taisi meidän täsmällisyytemme jo aiheuttaa Hikidalle pientä huolenaihetta. (Pyöräparkin löytäminen olikin yllättävän työlästä, eikä lippuautomaatti suostunutkaan huolimaan jokaista kolikkoa. Juoksuaskeleiden ansiosta junaan ehdittiin kirjaimellisesti viimeisellä sekunnilla)
Kioton asemalla löysimme Hikida-sensein kanssa eksyneen näköisen joukkion, joka ohjattiin pankin ja ruokaostosten kautta bussiin. Alkuesittelyjen jälkeen homma lähti luistamaan käsikirjoitetulla tarkkuudella.
Heti ensimmäiselle päivälle ohjelmassa oli Kioton kohteista tärkeimmät: keisarilliset huvilat Katsura ja Shugakuin. Kohteisiin pääsy on rajoitettua, joten kaikki paikallisista kavereistammekaan eivät ole päässeet sisällä käymään. Pesti annettiin meille, koska sisään ei laskettu ryhmän mukana kuin yksi opas kääntämään paikallista selostetta englanniksi. Tulkkaaminen jäi kyllä varsin pintapuoliseksi, mutta onneksi viikkojen ankaran valmentautumisen ansiosta tiesimme paikoista 'kaiken'.
Saimme vapaasti valita, kumpaan kohteeseen menimme. Kivi-Paperi-Sakset suosi tällä kertaa Ollia, joka valitsi kohteekseen Katsuran. Onni oli kuitenkin Saulille myötäinen, kun matkanjärjestäjä kirjoitti hakemuksiin nimet väärin päin. Molemmat kohteet ovat kuitenkin niin mielenkiintoisia, että aiomme ujuttautua kumpaiseenkin vielä uudemman kerran.
Molemmat kohteet on rakennettu 1600-luvulla, ja ne edustavat maan parasta puutarhataidetta sekä arkkitehtuuria.
Oppaita kun olimme, emme ottaneet raskasta valokuvauslaitteistoamme mukaan kierroksille. Onneksi saimme kuitenkin kuvan Katsurasta eräältä perulaiselta professorilta.
Saulin vetäessä hitaanpuoleisia perulaisia aitojen sisäpuolella, Olli ehti yliajalla tutustua poikkeuksellisen pitkään arkkitehtiherrasmieheen, oppaana hänkin. Taustalla seuraavan ryhmä odottikin jo kärsimättömänä.
------------------------------------------------------------------------------------------------
Shugakuinin aikana oli Saulin vuoro odottaa. Aika sujui rattoisasti odotuspaikkaa kuvatessa.
Parkkipaikalla odottivat kiltisti myös isäntämme Hikida-sensei, sekä aina yhtä valpas bussikuskimme.
Kierroksen jälkeen viimeisenä saapui perulaisen arkkitehtiosaston esimies, ryhmänjohtaja Mr.Cooper-san, joka valitettavasti joutui lähtemään ennen viimeistä kohdetta yliopistollemme luennoimaan.
------------------------------------------------------------------------------------------------
Homma lähti oivallisesti käyntiin! Kaikki olivat tyytyväisiä kohteisiin, ja säätkin suosivat. Opastaminenkin sujui molemmilta ammattimaisella viileydellä. Illalla menimme vielä loppuporukalla Kyomizu-temppeliin, josta näkymät avautuivat Kiotoon hämärän laskeutuessa.
Temppelin jälkeen syömään. Perulaiset halusivat vielä tarjotakin sapuskat ja oluet. Ehkäpä voisikin ruveta täysipäiväiseksi oppaaksi. Sen verran mukavaa oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti