Jarkko ja Antti kilpasilla
Portugalilainen kannustuskumppani
Suomalaisia kisaturisteja
Kisojen jälkeen löysimme radan varresta suomalaisten tukiaseman, joilta yritettiin huikata loppusijoitusinformaatiota, mutta eivät meinanneet suomipoikia kuulla kisahumun keskeltä. Vasta napakka PERKELE! herätti maanmiestemme huomion, ja info saatiin hymyn saattelemana. Saman tien paikallisen kisayleisön joukosta käteemme lyötiin kaksi kappaletta bentou-bokseja, eli evästä! Alkoi ollakin jo nälkä.
makoisat japanin eväät
ystävällinen ohikulkija kertoi miten niitä syödään
Kaupunkia kiertäessämme päädyttiin ihmettelemään ostoskeskuksia, sekä maailmanpyörää maisemineen. Pyörän saavuttaessa lakipisteensä, naapurivaunun pusuttelijat jäivät kiinni itse teossa nopean liipasinsormen ansiosta.
Maailmanpyörästä näkyi kauas
...ja lähelle
Sunnuntaiaamuna päätettiin etsiä mukava uintipaikka, koska hikikarpalot valuvat jo heti ovesta astuessa. Kartalta löytyi ”tsurumi-ryoukuchi” 鶴見緑地 ja lupaavan näköinen uimalaitos. Jo paikan nähtyämme, tai viimeistään puolen tunnin jonotuksen jälkeen kävi ilmi paikan oikea luonne: lapsia vilisi kuin venäläisiä Espoon Serenassa. Tuonelanjoki ja kumirengasralli jäivät pian taakse, mutta kyllä virkisti. Heti ovesta astuttuamme hiki alkoi valua soijajäätelötötteröihin. Ihmeteltiin myös paikallisia nähtävyyksiä, kuten moottorilla pyörivää aitoa betonituulimyllyä.
Nähtävyys tämäkin: invaystävällinen pyörivä portti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti