Tervetuloa Japanin metkujen pariin!*

Ollin ja Saulin yhteinen blogisivu sisältää alati päivittyvää ja ajankohtaista tietoa Japanin tapahtumista, häröilyistä ja sekoiluista. Lisäksi arkkitehtuuriläppää sun muuta asiaan kuuluvaa on tiedossa.

Blogin selaus onnistuu klikkailemalla oikeasta reunasta ensin kolmioita ja sitten otsakkeita.
--------> --------> --------> --------> --------> -------->

Jos meihin haluaa ottaa yhteyttä:
Täällä ei toimi suomalaiset GSM:t, tekstiviestejäkään ei tunneta
Lähettäkää sähköpostia siis meidän kännyköihin!
saulikos@ezweb.ne.jp
olliraila@ezweb.ne.jp
Jos meille haluaa lähettää lisää ruisleipää:
(Salmiakkia ei kannata enää lähettää, koska sitä on jo yllin kyllin. Valtaisat kiitokset kaikille lahjoittajille!)
Daito-City Sanga
1-3-2 Amenity Daito
Gobankan 4B
Osaka, Japan
KOMMENTTEJA ja KYSYMYKSIÄ kehiin, ettei mene kahden hengen monologiksi tämä.

(* lainaus: Markus Kajo, Nousevan Auringon Kajo, YLE TV2, 2006)

torstai 13. syyskuuta 2007

Tokio 2: Harajuku

Tokion sydämeen, Harajukuun kävi tiemme. Matkalla tuohon shoppailun ja arkkitehtuurin mekkaan nappasimme mukaan kolmannenkin suomalaisen Taichin paimennettavaksi. Näillä seuduilla jo puoli vuotta pyörinyt Laura nimittäin halusi liittyä seuraan. Mikäs sen hauskempaa! Ensimmäisenä tarkat arkkitehtisilmämme bongasivat Tange Kenzon hulppeat olympia-areenat, joten paikalliset oppaamme saivat aimo annoksen arkkitehtuuriopastusta jo heti päivän alkuun, halusivat sitä tai eivät. Yllättävän hyvin jaksoivat kuunnella, aivan kuin olisivat oikeasti olleet kiinnostuneita.
se pakollinen kuva.

...ja se toinen pakollinen

Toinen areenoista


Tämän jälkeen löysimme ostostelukadulle, jonka merkkiliikkeiden tuotteet olivat lähes järjestäen esillä ilman hintatietoja.. ehkäpä putiikkien rakennukset jo osiltaan kertoivat meidän olevan hieman toista kastia, mutta sisälle uskallettiin kuitenkin. Kannatti. Hienoja olivat pytingit. Niissä myytävät asusteet sen sijaan aiheuttivat ihmetyksen lisäksi myös paikoittain hymyä huulille.

Toyo Iton tyylikäs putiikki


Se pakollinen, eli Prada

Ja se pakollinen kuva Sorry guys, verkkopaidat jäi kotiin

Joku härötalo

Löytyihän kadulta toki sisältönsäkin puolesta mielenkiintoisia paikkoja, kuten 5-kerroksinen lelukauppa kaikkine ihmetyksineen. Mukaan tarttui yhdelle jos toisellekin enemmän kampetta kuin oli tarkoitus… mm. jo aiemmin näytillä ollut tuttavamme nyoronyoro. Päädyimme myös syömään maukkaita vohvelitötteröitä sekä Taichin opastamina katselemaan kirpputoreja! Tänne on ilmeisesti tultava uudestaan.

Ai niin! Bongattiin myös paikallisia julkkiksia: pop-idoli Ayumi Hamasaki sekä mainossankari Mr. Niceguy.

Mr.Niceguy elementissään, naisten ja lasten ystävänä



Illan hämärtyessä löysimme tiemme myös Tokion korkeimman toimistorakennuksen eli Moribirun huipulle. Näkymä oli kuin olisi öistä Tokiota ylhäältä tarkkaillut. 人はありのようにはたらいています。…tai jotain. Tornissa oli myös huima akvaario kaloineen, sekä Le Corbusier –näyttely. Taas joutuivat urheat oppaamme prof. Saulin&Ollin arkkitehtuuriluennolle.

Uljas joukko ja uljas talo

Uljas näkymä

Ja taas kaloja


Päivän päätteeksi innostuttiin einestämään yakiniku-ravintelissa, jossa paistelu ja maistelu oli niin hauskaa, että aika taisi unohtua kokonaan. Yksi myöhästyi viimeisestä junasta, toiset pääsivät viimeiseensä juosten. Hauskaa kun on, ajan kulua ei tosiaan huomaa. Huomautuksena tässä, että jostain syystä illalliset täälläpäin ovat olleet uskomattoman hauskoja spektaakkeleita. Lähes kaikki parhaat muistot liittyvät tavalla tai toisella ruokaan; johtuneeko muonan oivallisesta mausta vaiko paikallisesta seurasta…

hauskalta näyttää ainakin kuvien mukaan


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Tutun näköisissä paikoissa ovat pojat pyörineet. Itsekin tuli samoihin olympia-areenoihin ja shoppailuhelvetteihin tutustuttua. Syötiin muuten sellaiset samanlaiset töttörötkin ja maukasta oli!