Tervetuloa Japanin metkujen pariin!*

Ollin ja Saulin yhteinen blogisivu sisältää alati päivittyvää ja ajankohtaista tietoa Japanin tapahtumista, häröilyistä ja sekoiluista. Lisäksi arkkitehtuuriläppää sun muuta asiaan kuuluvaa on tiedossa.

Blogin selaus onnistuu klikkailemalla oikeasta reunasta ensin kolmioita ja sitten otsakkeita.
--------> --------> --------> --------> --------> -------->

Jos meihin haluaa ottaa yhteyttä:
Täällä ei toimi suomalaiset GSM:t, tekstiviestejäkään ei tunneta
Lähettäkää sähköpostia siis meidän kännyköihin!
saulikos@ezweb.ne.jp
olliraila@ezweb.ne.jp
Jos meille haluaa lähettää lisää ruisleipää:
(Salmiakkia ei kannata enää lähettää, koska sitä on jo yllin kyllin. Valtaisat kiitokset kaikille lahjoittajille!)
Daito-City Sanga
1-3-2 Amenity Daito
Gobankan 4B
Osaka, Japan
KOMMENTTEJA ja KYSYMYKSIÄ kehiin, ettei mene kahden hengen monologiksi tämä.

(* lainaus: Markus Kajo, Nousevan Auringon Kajo, YLE TV2, 2006)

keskiviikko 12. syyskuuta 2007

Tokio 1: reissu alkoi

Mukavasti bussissa vietetyn yön jälkeen saavuimme maailman suurimpaan metropoliin. Woo! Asemalla vastassa odotti Taichi-sensei, Ollin vanha tuttu. Todella mukava kaveri, joka poikkeuksellisesti osasi sujuvaa englantia! (opetti ala-asteikäisille englantia ja japania opintojensa ohessa) Siinähän meillä oli sitten koko Tokion reissulle mahtava opas, joka opetti samalla kieltä. Vastapalvelukseksi me opetettiin sitten englantia ja perussuomalaisia arvoja

Iloinen jälleennäkeminen

Taichin perhe oli aivan mahtava. Heti sisään astuttuaan tuli sellainen olo että olisi osa perhettä. Äiti värkkäsi tajuttoman hyviä ruokia toivomustemme mukaan. Iltapäivällä pikkusiskon kohtaaminen oli todella hupaisa tapaus sekin. Kaori-chan oli jo koulussa kertonu että ”tänään tulee kylään kaksi suomalaista poikaa”. No eihän kaverit olleet uskoneet lainkaan. Vaan eipä tainnut uskoa itsekään; koulusta oli pitänyt lähteä vähän ajoissa ja matkakin oli taitettu juoksujalkaa. Kotiintulon jälkeen tyttö vain alkuunsa hihitteli, pyöri ympyrää ja toisteli suureen ääneen sanaa かっこいい!(”siistii”) Kyllä se lopulta sitten rauhoittui ja sen kanssa sai puhuttua jopa järkeviä.
Perheen isä tuli kotiin vasta iltamyöhään ja puhui vähän, kuten kunnon japanilaisella kaishainilla on tapana.

Päivällä kuitenkin käytiin Taichin kanssa ihmettelemässä elektroniikan ihmemaata, josta Olli osti ihmeellisen haitariobjektiivin.

Ihmeobjektiivilla ihmemaassa

Tämän jälkeen tutustuimme paikalliseen eläintarhaan. Nähtiin siellä kaloja, kilpikonnia, apinoita, kettuja, lintuja, oravia, pesukarhuja ja 60-v elefantti. Paikka oli muutenkin varsin hieno. Japanilaiseen rauhalliseen tyyliin.

Paljon kaloja

Elikoita

Ja patsahia

Illalla Äiti ja Kaori valmistivat mahtavan sushi- ja
tempura-aterian Saulin syntymäpäivän kunniaksi. Sekään ei vielä riittänyt, vaan viimeisenä tarjottiin oikea synttärikakku kynttilöineen päivineen. Lisäksi lahjaksi annettiin hienot mustat syömäpuikot!

Kaikki tämä uskomaton vieraanvaraisuus saa nöyrän suomalaisen hieman hämmentyneeksi, mutta onneksi meillä oli mukana kunnon paketti suomalaisia tuliaisia: viinaa, salmiakkia, hapankorppuja ja neppis-autoja.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

kivaa olla homepää ja unohtaa onnitella synttäreinä!! krää. teen sen siis nyt 'hieman' myöhässä. luki se mulla oikeasti kalenterissa.. ONNEA!

ja ollillekki ONNEA nyt sitte etukäteen, koska kumminkin unohan :D

kivoja patsaita ja elikoita. ja mun tekemä helmikorukin on päässyt kuvaan :D