Tokiosta palattuamme menimme tapaamaan Oku-senseitä, eli osastomme johtajaa. Leppoisa kaveri, joka oli yhtä pihalla kohtalostamme kuin me itse. No, mikäs siinä. Kuten oltiin aiemmin puhuttu, saimme itse valita oman professorimme. (Japanissa kaikilla professoreilla on ohjattavaan tiivis porukka, joka seuraa samaa tyyppiä koko opintojensa ajan.) Kävimme sitten moikkaamassa kahta eri proffaa, joista oikeammalta vaihoehdolta vaikutti Tadaon Andon leivissä työskennellyt Yamaguchi-sensei, jonka avustaja-opettajina toimi Murata-sensei sekä Hikida-sensei.
Valinnasta ilahtunut Prof. Yamaguchi ilmoitti heti järjestävänsä seuraavalla viikolla tervetulo-juhlat. Heti ensi tapaamisella päästiin esittelemään portfolioita sun muuta, japaniksi tietenkin. Ja sitten hommiin. Uuden tietokoneluokan pöytäjärjestys piti suunnitella ja englannin kielioppi piti tarkastaa yliopistojen välisessä kirjeenvaihdossa. Tehokkuuteen oltiin tyytyväisiä. Kun testeistä oltiin selvitty kunnialla, meitä pyydettiin Kiotoon matkaoppaiksi perulaiselle arkkitehtiprofessoriseurueelle. Kohteina ovat vanhat keisarilliset palatsialueet Katsura ja Shugakuin, joihin pääsy ei ole aina itsestäänselvyys edes paikallisille. Tietysti suostuimme ja iloitsimme. Ensimmäisestä päivästä lähtien olemme roikkuneet yamaguchi-sensein nurkissa. Porukka on loistava ja tunnelma leppoisa. Kaikenlaisia tehtäviä on toki ollut, mutta aikaa on jäänyt hyvin myös paikallisten kanssa seurusteluun. Eniten ollaan pyöritty Hideyukin (Hide) ja Machida-Sanin sekä laboratorion ainoan tytön Uetsuki-sanin kanssa joka on Hiden tyttöystävä. Myös maininnan arvoisia ovat luokan maskotti Kadota-kun, sekä sekava poikajoukko: Yohei, Hitoshi, Bagami, Yuya, Ikai sekä "The Boss" Matsumoto. Hide ja Machida veivät meidät heti perjantaina paikalliseen kuppilaan, jossa tavan mukaan oluen kera syöpöteltiin rasvassa paistettuja herkkuja.
Kuvassa Olli, Hide ja Machida
Miyuki, Sauli, Machida.. ja kenties Hide
Viikonloppuna löydettiin vihdoin jo pitkään etsinnässä ollut uimalaitos. Täällä uimaratojen löytäminen oli oikeasti työn takana. Onneksi uudet kaverit neuvoivat meidät paikallisen arkktehtuurikohteen, Namihaya-doomun juurella sijaitsevaan uimahalliin.
Nyt ovat alkaneet ilmat selkeästi viilentyä. Nyt voi öisin pitää jo ikkunaa auki ilmastointilaitteen asemesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti