Metaruofisu -siivouskeikka

Muutaman päivän oli ollut jo puhetta, että lähdettäisiin porukalla katsomaan lähiseudun arkkitehtuurikohteita alkaen oman opettajamme ykköstyöstä "Metaru Ofisusta"

Aamulla aikaisin juna-asemalle jossa oli määrä tavata Machida. Kolmistaan astelimme junaan ja pysäkkien vaihdellessa joukkio hiljalleen kasvoi kuteen henkeen.
Perillä meitä odotti Murata-dono, joka oli ollut tärkeänä lenkkinä rakennuksen suunnittelussa.

Murata meni ensimmäisenä sisään varmistamaan että tuloajankohta oli otollinen.


Sillä välin auringon paistessa otimme muutaman poseerauksen arkkitehtuuritaustaa vasten.




Vihdoin saimme astua sisään ja ensimmäiseksi kävimme hakemassa siivousvälineet toisen kerroksen siivouskaapista. Opiskelijoiden arkkitehtuuriexcursio olikin ovelasti verhottu siivouspalveluksi ja kaikille annettiin rätit käteen.


Varmasti kyseinen rakennus herättää siivoojissa kauhua. Pienikin likatahra näkyy hyvin lattian peilaavassa metallipinnassa. Myöskään herkästi naarmuuntuva materiaali ei anna kovakouraiselle siivojalle anteeksi.

Täytyy myöntää että rakennusta siivotessa tulee hyvin tutustuttua sen detaljeihin ja pintoihin pelkkää vilkaisua syvällisemmin.


Tässä Machida syventyneenä portaikkoa puunaamaan.

Kun alakerta oli siivottu, saimme mennä siivoamaan yläkerran neuvottelutiloja, joissa sveitsiläiset kauppamiehet olivat juurikin pitämässä omaa neuvontekoaan.
Itselle luontevammalta olisi tuntunut rehti esittely kauppamiehille ja pieni sananvaihto, jonka jälkeen olisi voinut katsella vähän paikkoja salamyhkäisen rätti kädessä luuhaamisen sijaan.
Japanilaisten hienovaraisuus tuntuu pohjoisista junteista toisinaan oudolta

Kun "siivoukset" oltiin saatu hoidettua sai kameraa käyttää vapaasti (poislukien sveitsiläisten neuvottelutukion). Pelleilyksihän homma taas meni: ääliöopiskelijat pomppivat niin rakennuksen sisä- kuin ulkopuolellakin. Otettiin sentään muutama arkkitehtuurikuvakin.







Lisäksi yksi onnistunut arkkitehtikuva.










Ja tietysti kun oli kerran mahdollisuus, niin myös perinteinen kuva tuplakuutosista oli otettava.


Metaru ofisu on ehdottomasti puristisen arkkitehtuurin ykköskohteita Japanissa. Tekniikkayrityksen toimiston detaljit ovat huippuluokkaa ja sisällä tunnelma on oivallinen. Rakennuksen mittasuhteet ovat mainiot ja logistiikka toimii.

Suurin osa porukasta yllättäen lähtikin takaisin kouluun luennolle ja itse jäimme tutkimaan lähiseudun lukuisia arkkitehtuurikohteita. Mainittakoon käynti vielä kansalliskirjastossa ja nuorille suunnatussa "mikä on tulevaisuuden ammattini"-rakennuskompleksissa.
Jälkimmäisessä kävimme kankaanmaalauskurssilla, jolta saimme kotiinviemisiksi omat valmiisiin kuvioihin käsinmaalatut nenäliinamme. Kyl tuli hienot.

Historiallinen museo

Olimme saaneet yliopistolta pienen kirjasen, jolla pääsemme kiertämään suurimman osan Osakan museoista ilmaiseksi. Päätimme käydä tarkastamassa Osakan linnan puiston viereisen Historiallisen museon.

Ylimmästä kerroksesta avautuivat näkymät luonnollisiin suuntiin, tosin uskomattoman heijastavilla laseilla.

Museon kierto oli toteutettu vapaasti, eli jos halusi järkevästi kaiken kiertää, oli pakko seurata opastekylttien viitoittamaa tietä ristiin rastiin. Varsin epäintuitiivista.

Näyttelyn parasta antia olivat mahtavalla tarkkuudella rakennetut dioraamat, joista selvisi miltä kaupunki on aikoinaan näyttänyt.


Esilllä oli myös bunraku-nukkeja.

Itse heiluteltava pää oli hauska. Tästä nyt hoksaa myös esityksessä käytettävien nukkejen tarkkuuden ja käytön vaativuuden.


Vilkaisu ulos jostain alemmasta kerroksesta.


Historiallisen museon ja NHK-televisiotalon välissä on molempien aulat yhdistävä lasipallo.


NHK-aulasta näki talk-show-studioon, jota ei tietenkään olisi saanut kuvata.


Lisäksi eksyimme katsomaan TV-talon esittelykerrosta, joka koostuikahden eri studion ulkopuolisesta tiirailusta ja muutamista hiplattavista muovisista lavasteenosista. Meille paikkoja esitellyt tyttö oli ihan pihalla ja täpinöissä koko ajan. Kun jossain vaiheessa selvisi vierailijoiden kansallisuus, aiheutti tieto esittelijässä vahvan "mahtavaa" -reaktion ja muutaman askeleen taaksepäin...

Ohessa lasten vitriini ylisöpöillä hahmoillaan.


Lasipalloaula illalla.




Läheisessä risteyksessä tuli pysähdyttyä kuvaamaan japanilaista liikennejärjestelmää.


Kävimme lopulta linnan puistossa vielä istuskelemassa ja suunnittelemassa tulevia jäyniä.

Itäistä Osakaa ja Andoa

Pyörän selässä matka taittuu ja laitakaupungit tulevat tutuiksi. Ohessa pari maisemaa itäisestä Osakasta.

Riisiä voi viljellä myös moottoritien vieressä, mikäpä ettei.


Lapset voi laittaa leikkimään myös rautatien alle, mikäpä ettei.


Joku oli parkkeerannut viidakkonsa autokokoelmaan.


Tämä rakennuskokonaisuus oli kärsinyt vastikään tulipalosta.


---------------------------------------------------------------------------------

Löytyyhän Itä-Osakasta arvostettua arkkitehtuuriakin: Tadao Andon suunnittelema Shiba Ryotaro -muistomuseo, 司馬遼太郎記念館. Rakennus oli piilotettu muistetun kirjailijan kotitalon viereen keskelle pientaloaluetta, ja lisäksi piiloon puutarhaan.


Sisäänkäynti kulki pienestä portista, puutarhan läpi itse rakennukselle, joka sekin kierrettiin ensin kaarevaa käytävää pitkin.


Ovella meitä tervehti kissa pesueineen.


Kovasti oli seurallinen katti, mutta sylissä ei tämä emäntä viihtynyt.


Rakennus toimi museona ja kirjastona. Luonnollisestikaan kuvia ei saanut sisällä ottaa, joten joudumme tyytymään vain ulkokuviin.

Mielettömän hienojen sisätilojen parasta antia oli valtava kaareva kirjahyllyseinä, jonka päädyssä olevasta mosaiikkilasi-ikkunasta valo kauniisti suodattui. Modernisti toteutettu idyllinen museo on ehkä yksi parhaista näkemistämme Ando-kohteista.

Autio Lähivuori

Eräältä aiemmalta vuorelle kapuamiselta mieliimme oli piirtynyt yksi metsän keskelle katoava polku, jonka päätimme nyt jälkeenpäin käydä tarkastamassa.

Yliopiston lähettyvillä joku oli keksinyt oivan jatkosijoituspaikan vanhalle elektroniikalle.


Päädyimme puolivahingossa tutun autiotalon* naapurustoon, joten pitihän se käydä uudestaan vilkaisemassa. Keittiön avonainen ikkuna oli tällä välin vaihtunut keittiön rikkoutuneeseen ikkunaan.
(*11. huhtikuuta 2008: Autiotalo)


Kellarin lattialuukku oli hypännyt sivuun. Kyllä täällä on joku muukin käynyt kuin myrsky tai järistys.


Lattiat ja ikkunanpielet oli kesän kunniaksi vuorattu kuolleilla hyönteisillä.



Tältä näyttää yksi Osakan parhaista paikoista, kun kasvit ovat talven jälkeen ottaneet vallan aivan tosissaan. Ikkunasta näkyvä punainen suuri rakennelma on yliopistomme päärakennus.


Näkymä talon alapuolelta.


Ja sitten itse reitti ylös. Portaita, kiveystä, sähkötolppia. Ylhäällä on varmaankin jotain merkittävää.



Padon päälle piti pysähtyä patsastelemaan.


Vuoren päällä oli arkkitehtonisen näköinen laitos ja autolla kuljettava tie.


Ylemmäskin olisi voinut vielä nousta, mutta ilta alkoi jo hämärtää. Voi olla ettei vuorille enää tule niin usein noustua korkean lämpötilan ja yhä kasvavan hyönteismäärän vuoksi.