Tältä muuten näyttää Osaka, sekä se kuuluisa Sky Biru aamuvarhaisella.
Hotelli Ritzin parkkipaikalta löytyi monenmoista menopeliä, kotoisten Lexusten lisäksi löytyi esimerkiksi Maserateja ja Bentleytä.
Sumun seasta erottui kaukana taloja tallova kerrostalon kokoinen Mecha-robotti. Tavallinen aamu Japanissa.
------------------------------------------------------------------------------
Bussimatkat sujuivat mukavasti kaikista maailman asioista keskustellessa. Niin, ja nauhurihan pyöri koko ajan keskustellessamme. Ensimmäinen kohteemme 'Metal Office' seisoi pian ylväästi mäen päällä utuisessa aamuauringossa.
Valokuvista nähtynä en ollut suuresti innostunut rakennuksesta. No, onhan se ihan siististi rakennettu laatikko. Ja sisälle rakennukseen! Mukana oli kokonainen kuvausryhmä tallentamassa Framptonin joka liikkeen ja sanan.
Sisällä selvisi talon luonne ja upeat valaistukset sekä niiden vaihtelut. Hämärät tilat eivät oikeasti olleet niin pimetä, kuin kuvat antavat olettaa, vaan niissä näki oikeasti hyvin.
Mitähän oven takaa löytyy...?
Viileästä käytävästä astuttiin yllättäen valoisaan ja lämpimään neuvottelutilaan. Talon jokainen nurkka materiaaleineen oli tehty sellaisella tarkkuudella, että suomalaisten rakentajien ja suunnittelijoiden pitäisi ottaa mallia.
Tilaan järjestettiin haastattelustudio, jossa vieraaltamme kyseltiin kaikkea mitä japanilaismieliä askarrutti.
Ala-aulan valo oli myös mystisyydessään upea.
------------------------------------------------------------------------------
Matkan varrella näkyi monenmoista. Muiden muassa meidän kaikkien sankari: ULTRAMAN
Framptonin kanssa oli todella hauskaa puhua. Saimme kumpainenkin opetettua toisillemme yhtä jos toistakin maailman eri kolkista. Suomalaisia kavereita Framptonilla on paljon, mm. Juhani Pallasmaan kanssa mies kertoo käyneensä saunassa useamman kertaa.
Tämänkertainen vieraamme oli kyllä paljon helpompi ihminen kuin edellisen poppoon johtaja... Kävi ilmi, että itse asiassa perulaisten Mr.Cooper-san ja Frampton ovat hyvät ystävät jo kymmenien vuosien ajalta... Mies luonnehti ystäväänsä naurahtaen sanalla 'special'. Olimme japanilaisten kanssa samaa mieltä.
------------------------------------------------------------------------------
Päivän toinen kohde oli vuorien keskellä sijaitseva temppeli, johon professorimme oli luonut ’White Temple’-nimeä kantavan rakennuksen . Tontti oli mielettömän kaunis ja rauhallinen paikka kaukana sivistyksestä. Mystisyyttä lisäsi vieressä peilaava lampi sekä sangen harvinaiset punaiset männyt, ihan kuin Suomessa.
Heti kun videokamerat käänsivät katseensa, alkoivat statistit riekkumaan, kuten tässä nyt Murata ja Machida näyttävät.
Sävy sävyyn meikäläisen takin kanssa.
Ryhmäpotretti, johon mahtui koko seurue sekaan kameramiehet mukaanluettuina.
Jälleen kerran voi rakennuksen todeta olleen viimeistä yksityiskohtaa myöten hiottu paketti. Toisaalta eipä tuohon nyt totta puhuen niin kauhean montaa yksityiskohtaa mahdukaan…
Paluumatka Osakaan hoitui jälleen tarinoita kertoen ja kuunnellen. Taitaa olla Frampton tutustunut lähes kaikkiin nimekkäisiin nykyarkkitehteihin. Toisaalta, mieshän on kriitikko, joten tämän kanssa lieneekin jokaisen hyvä pysyä väleissä.
------------------------------------------------------------------------------Heti Osakaan palattuamme alkoikin luentovalmistelut, joihin kuului ammattitulkin kanssa puhumisen lisäksi valtava kulho mansikoita… keskellä talvea.
Vahtimestarin päästettyä joukko pälkähästä, olikin itse luennon aika. Oivallinen luento olikin, vaikka suurin osa paikallisista opiskelijoista osoittikin kiinnostuksensa nukkumalla sikeästi.
Luennon jälkeen menimme vielä viettämään perinteistä japanilaista ”syötä gaijinille kaikki mitä sillä menee alas” –iltaa. Isäntämme Yamaguchi intoutui tilaamaan toinen toistaan epäilyttävämpiä ruokalajeja vieraita viihdyttääkseen. Onneksi ravintolasta ei löytynyt nattoa, limaherkuista parhainta, joten selvisimme koitoksesta helpolla.
Myös kaikkia paikallisia juomalajeja oli pakko saada maistattaa, ja vieraamme keksikin tyrkyttävästä illan isännästä oivan vertauksen, ’Jewish mother’. Kun herra Framptonille oli tilattu enemmän juomaa kuin tämä halusi juoda, osasi mies hyödyntää tietoaan suomalaisten kunniasta. Ylimääräisestä juomasta siis päästiin eroon, ja ilta oli vitsien täyttämä.
[sauli]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti