Joulu.

Olli lähti eilen Suomeen joulua viettämään, joten Sauli pitää omilla harteillaan japanin pystyssä seuraavat kaksi viikkoa.

Tänään, jouluaattona oli yliopisto ja moni muukin paikka kiinni. Ei suinkaan joulun takia, vaan keisarin syntymäpäivän/kansallispäivän vuoksi. (Oikeastaan sen piti olla jo eilen, mutta mitäs pienistä.) Kuvassa uljas yliopistomme, suljettuna.

Tietenkään arkkitehtuurin osastolla ei kuitenkaan levätty. Työhuone oli täynnä diplomityötään tekeviä ja muita hiissareita. No, eipä tarvinnut yksin aattoa viettää. Ohessa siis ark.osasto jouluaattona.

Päädyimme porukalla syömään pihviravintolaan, jonka jälkeen Machidan kanssa lähdimme pelaamaan pari kierrosta biljardia. Muut palasivat luonnollisesti takaisin töihin.

----------------------------------------------------------------------------------
Illalla päätin käydä vielä katsomassa, miltä japanilainen lähiö näyttää jouluaattona. Eipä se muita päiviä ihmeempi ole.

Osuvasti nimetty uhkapelilaitos, ainakin näin suomalaisittain.

Huomaa kuvan joulukuusi.

Hiljaiset kadut, autiot kujat.

Hah! Kyllä täältäkin joulun taikaa löytyy, kun osaa etsiä. Kotitalomme naapurustossa stroboilee Pachinko-hallien tavoin vilkkuva psykedeelinen asumus. Ah, tätä katsoessa se joulumieli on huipussaan!

Onneksi tämä ei näy kotiin asti.

Hyvää Joulua kaikille blogin lukijoille!

[sauli]

Yllätysten päivä

Aina ei voi aamulla herätessään tietää, mihin tämä kaikki johtaa.

Ensimmäiseksi löysimme postista kaksi yllätyspakettia, joista toisen sisältö jää jouluaaton yllätykseksi. Toisesta paketista yllätykseksemme paljastui yllätyskokoelma suomalaisia herkkuja, sekä raitaramppu täynnä yllätyksiä. (Kiitos Jenny!)

Kävimme myös kaupungintalolla kääntymässä, ja yllätykseksemme saimme vihdoin oikeat henkilökortit.

Työhuoneelle päästyämme, paikalla oli ainoastaan Yamaguchi-sensei, sekä kaksi videotaiteilijaa, jotka pyysivät meidän katsastamaan tekemänsä videon eräästä professorimme arvorakennuksesta. Tietysti mietä pyydettiin kommentoimaan näkemäämme, ja kaikki tulikin yllättäen nauhalle videokameran pyöriessä vieressä. No, aika hyvin selvisimme, vaikka ei kumpikaan oltu täysin vakuuttuneita itse rakennuksesta.

--------------------------------------------------------------------------------------
Illalla oli jälleen viikottainen kritiikki, mutta yllätysmomentin toivat valokuvaaja, reportteri ja ylimääräinen hiissari, jotka haastattelivat kaikkia diplomityötään tekeviä ja itse professoria. Myös suomalaiset joutuivat yllättäen vastaamaan kysymyksiin, tällä kertaa nauhurin tallettaessa joka sanan. Taas taisi mennä kuitenkin ihan hyvin.


Olimme itse varanneet yllätyksen Machidalle, jolla oli tänään syntymäpäivä. tarjosimme osan saamistamme suomalaisista herkuista koko joukolle. Tällä kertaa kaikki näyttivät nauttivan tarjoilusta, toisin kuin salmiakin tapauksessa.

Myös Yamaguchi-sensei intoutui lahjoittamaan porukalle pullollisen punaviiniä, joten juhlistimme sitten koko porukalla syntymäpäiviä ja rohkaisimme diplomityön tekijöitä.

Ryhmäkuva. Taas erottuvat eräät joukosta.

Kuvaussessio

Julkkiksia kun olemme, pääsimme taannoin koulun lehden takakansipojiksi.

Eräänä päivänä filmitähtien palveluksia oli jälleen tarvittaman...

Päivä alkoi omia asioita hoidellen kaupungilla ja eikös heti puolen päivän jälkeen puhelin soinut. Työhuoneella huolestuttiin kun emme olleet vielä paikalla. Ilmeisen korvaamattomat vaihto-opiskelijat onnistuivat hoitamaan viralliset paperinsa pikaisesti ja kiiruhtamaan hätääntyneiden tovereidensa avuksi.

Ovella meitä oli vastassa jylhät valokuvausammattilaiset. Tärkeään tehtävään oli valittu luokan priimukset (violetti)Kano-san sekä(hupullinen) Matsumoto-san

Tehtäväkin pian paljastui: Charmantit pohjolan soturit oli valittu houkuttelemaan uusia opiskelijoita yliopistolle. Huone lavastettiin aidoksi työskentelytilaksi ja kamerajalustaa jatkettiin pöydällä. (huomaa myös tietokoneen autenttinen suunnitteluohjelmisto)

Matsumoto oli ottanut ehkä liikaa vaikutteita valokuvauksen romanttisilta alkuajoilta.


Kun on näin uljaat mannekiinit mainostamassa, tämä aito lavastettu työskentelytilanne houkuttelee varmasti uusia maksavia opiskelijoita Yliopistollemme liutanaan.


Valokuvamallit vapautettiin, ja vihdoin pääsimme taas tekemään ihan oikeita töitä, kuten kunnon suomalaisten kuuluukin. (Työn laatua emme nyt paljasta kilapilusalaisuuksiin vedoten)


Työhuoneelta löytyi ohjekirjasia pysäköinnin suunnittelusta. Neljä päällekäin, ilman ramppeja on se perusratkaisu.

Musta maanantai.

Kobeen on perustettu valtava määrä erilaisia rakennuksia ja tapahtumia vuoden 1995 tuhoisan maanjäristyksen muistoksi. Tänään kävimme tarkastamassa näistä huomiota herättävimmän: Koben Luminairen (joka siis tänä vuonna järjestetään viimeistä kertaa).

Kuten aiemmin Kobessa on hyväksi todettu, aloitimme matkamme Chinatownin ruokapaikkojen kautta, vaikka tälläkään kertaa ruoka ei suuremmin säväyttänyt. Valosapelisamurai toimi majakkana lyhtymeren keskellä.

Japanilaiset ovat aina osanneet nimetä yrityksensä mielikuvituksellisesti.


Ihmiset ajettiin valtaviin karsinoihin kilometrejä ennen varsinaista valoshowta. Siellä iloissaan ihmiset ajautuivat virran mukana kohti tuntematonta...

Höh. Aika köyhä. Olisi tämän ihmismäärän mukaan voinut odottaa jotain vähän mahtipontisempaa.

Poliiseja oli saapunut bussilasteittain todistamaan tätä ihmeellistä valospektaakkelia.

Japanilaisen joulun huipentuma. Koko perheen sähkönkulutusjuhla valaisi pimennyttä päivää kirkkomusiikin kaikuessa kadulla.


Tumma hahmo poseeraa kansainvälisiä sormimerkkejä näyttäen.

Siinä joukkiomme: Machida, Sayaka, Olli, Kaorin sekä kameramies Sauli.

Hengelliseen tapahtumaan oli osallistunut joukkio kymmentuhatpäinen.

Pojat taas vauhdissa. Taidekuva valomeren viritelmistä. "Hei, se kuvattava on tässä toisessa suunnassa!"

Kuten kansanjuhlassa tapana, keittiöninjat vetivät tupakkia herkkugrillin äärellä.

Kuvasta välittyy illan oiva tunnelma.

Yliopiston ykkösprojekti

Osastomme on maanlaajusesti kuuluisa osaavasta ja innokkaasta autojensuunnittelu-osastostaan. Autoinsinöörien joukko ylittää yliopiston budjetissa jopa arkkitehtien legendaarisen rahavirran. Kyseinen osasto ilmeisesti myös onnistuu käyttämään varantonsa tehokkaasti ja tulokset konkretisoituvat upeiksi prototyypeiksi. Yliopistomme pärjää myös ilmeisen hyvin kansainvälisessä "Litralla pitkälle" kilpailussa.

Eräänä päivänä oli insinöörien toinen pikku projekti tuotu ulos ottamaan aurinkoa. Urheilullinen biopolttoaineauto paistatteli pihalla. Varsin ärhäkään näköinen kaunotar.

Vaikka peräpään muodot olivakin kauniin pyöreät, herätti takavalojen sijoittelu ja lennokas spoileri pientä keskustelua arkkitehtiopiskelijoissa.

Kyllä tällä kehtaisi ajaa toria ympäri kotisuomessakin.

Nara -Houryuji

Hooray! Jälleen excursio Yliopiston järjestämänä. Tällä kertaa kohteena oli napurikaupunkimme Naran kaksi temppeliä, joista toisen kehutaaan olevan koko Japanin vanhin.

Ensimmäinen, pienempi oli listassa vain siksi, että sen pagoda oli saman mallinen kuin isoveljellään. Porukka seisoi hetken pellolla tätä analysoimassa, ja sitten jatkettiinkin jo eteenpäin.

Olimme perulaisten kokemuksesta oppineina käyneet ennen reissua syömässä kunnolla. Perille päästyämme koko muu joukkio etsiytyikin yllättäen ruokailemaan, joten meille jäi aikaa tutkia portin ulkopieliä.

Vaikka bändissä ei ole kuin kaksi jäsentä, on levynkansiin haettava kuvitusta sieltä mistä pystyy. Taustalla siis nyt se varsinainen kohde, Houryuji, vanhin temppeli maan päällä.


Päätetty sisäänastumisajankohta oli ilmeisesti suosittu. Juuri ennen kuin pääsimme astumaan alueelle, eteemme kiilasi tuhatpäinen armeija korealaisia turisteja.

Temppeliä vartoivat lohikäärmeet ovat tuimia kuin Notre Damen gargoylet.




Temppeli ja 5-kerroksinen pagoda. Samaa mallia kuin kaverinsa, mutta kaksi kerrosta korkeampi.

Historiallista ritilismiä.

Syksyn viimeiset lehdet.


Pientä joukkiotamme varjosti ahdistavasti tuhatpäinen armeija Japanin lukiolaisia. Kahden rintaman välissä siis taiteilimme.

Parkkipaikalla lojui kaikkien Pimp-mobiilien äiti.

Olipas lyhyt excursio. Olimme varautuneet koko päivän seikkailulle vaaroineen. Kyseessä olikin vain siisti museokäynti. Olimme takaisin koululla jo ennen neljää, ja lähdimme keilaamaan.

Osakaa joulun alla

Jopa suurkaupunki vilkastuu entisestään ihmisten säntäillessä lahjaostoksille tavaraparatiiseihin. Kyynärpää ja painavat ostokset auttavat täällä eteenpäin.

Löydettiin keskustasta arkkitehtuuria...

...ja sen vastakohtaa

Torvisoittajat TV-tornin oviaukon vatrijoina.

Ärhäkkä mopo, iso kuin mikä

Kanaalien kaupunki, Osaka.

Jo elokussa löydetylle Hotel Chapel Christmasille löytyi kaveri toiselta puolelta kaupunkia. Tämä ketju julistaa rakkauden ilosanomaa joulupukin nimeen, vuodenajasta riippumatta.

Japanilaiset taitavat markkinoinnin jalon taidon. "Everyday High price!!"