Kyoto2 -Uji

Seuraava seikkailupäivämme olikin sitten oikeaa syyspäivän hehkua. Kohteeksi valitsemamme Byodouin- temppeli, joka on oikein 10 jenin kolikkoon painettu, sijaitsi Kiotosta etäällä Uji-nimisessä kaupungissa.　Jo asemalta päästyämme huomasimme kelin olevan mitä oivallisin. Säästä näytti nauttivan myös luontokappaleet.



Ihmisiä tuntui olevan paljon liikkeellä nauttimassa kauniista syyspäivästä. Myös kalastajien koulukunta rämpi joessa vapojaan heilutellen.

Ihmiset nauttivat lounasta veneisiin katettujen pöytien ympärillä.


--------------------------------------------------------------------------------------------
Ja sitten itse kohteen kimppuun. Eikun ei vielä..
Koska aurinko lämmitti niin mahtavasti, päätimme ennen varsinaista kohdetta kävellä joen rantaa hieman pidemmällä. Molemmin puolin jokea näkyi ihmisiä olevan liikkeellä. Oletimme siis että joen voisi kiertää tavalla tai toisella. Patikoimaan kävi tiemme.
Tästäkin kuvasta voi löytää kalamiehen.

Tyylikäs joka suuntaan jännitetty riippusiltaviritelmä toimi ylityspaikkana ihastelemaan vastapuolen värikkäitä lehtiä.

Ah ja voih. Julistemateriaalia syntyi taas kameran täydeltä.

Voisi melkein väittää näiden puiden loistavan hehkuvammin kuin kuin Suomen ruska-aikana. Näin väitämme, vaikka joutuisimme tämän vuoksi maanmiestemme paheksunnan kohteeksi


Toivotaan kaikki yhdessä, että tämä pariskunta ei ole hommaamassa lapsia.


--------------------------------------------------------------------------------------------
Takaisin itse kohteeseen. Eikun ei sittenkään. Jospa noustaisiin ensin tuonne vuorelle. Sieltä se ruska varmaan hyvältä näyttäisi!

Hetken noustuamme vastaan tuli uskomattoman kansoitettu temppelialue, johon vievälle tielle mahtui vain yksi auto kerrallaan. Jostain syystä kuitenkin kaikki halusivat autoinensa molempiin suuntiin, samalla välissä kävelevän ihmismassan pujotellessa tietänsä. Tämä johti luonnollisesti siihen, että toisesta suunnasta tullut viiden auton vahvuinen jono sai peruuttaa takaisin, ihmisten yhä kävellessä puskureissa ja kyljissä kiinni. Se siitä japanilaisten täsmällisyydestä. No, yhtään kirosanaa ei kuitenkaan kuulunut, kuten olisi ehkä Suomessa voinut olettaa.


Saihan siitä paikasta kuvan ilman ihmismassaa. Tuonne taakse läksimme kipuamaan.

...ja siellä ollaan, samaa temppeliä ylhäältä katsoen.

Patikointipolulle päästyämme ihmisiä ei enää ollutkaan missään. Ylös vain.

Korkeimmalta huipulta ei paljoa maisemia näkynyt, mutta aurinko porotti kirkkaana lehtien välistä, tasan yhteen pisteeseen.

Tässä vaihtoehtoinen helpompi reitti, jota emme tietenkään käyttäneet.

Ja taas aurinko suodattui lehtien välistä täyttäen mielet ilolla sekä muistikortit kuvilla.
'
...ja erään oli pakko kiivetä iloissaan puuhun tähystämään.


Alas tiemme löydettyämme ja ruokailun hoitettuamme alkoikin jo hämärtää. Mahtaisikohan itse kohteelle ennättää enää ollenkaan...

--------------------------------------------------------------------------------------------
Ja puoli tuntiahan riittää! Ainakin iltavaloja alkoi kevyesti syttyä sinne tänne. Vaikka temppeliä ei oltu varsinaisesti valaistu, pelottomina syöksyimme pimeään jalustat valmiina.

Alue sisälsi myös modernimman museorakennelman, jonka sisälle emme jostain syystä ehtineet.

Illan hämärtyessä alkoivat taas varjot kutsua.

Mielenkiintoinen rautatieasema toimi porttinamme tämän ruskataikamaailman ja tavallisen välillä. Huomenna lisää.

Kyoto1 - Fushimi-Inari

Vihdoin oli aika koittanut Kioton seikkailujen! Ei ollut enää tekosyitä siirtää tätä mahtavaa excursioiden sarjaa. Varustelu oli hoidettu loppuun ja ruska-aika oli täydessä loistossaan viimeistenkin puiden alkaessa vaihtaa väriään.

Junaverkosto on tunnetusti kattava. Kotoisen Osakamme verkosto jatkuu suoraan Kiotoon asti, ja aikaakaan ei kulu juuri enempää kuin Osakan keskustaan halutessa (~1,5h). Kuten kuvasta näkyy, myös paikallisjunat ovat vauhdikkaita.

Sen suuremmin suunnittelematta ryntäsimme suin päin kohti tuntematonta. Otimme mukaamme vain listan paikoista, joita perulaisten kanssa ei oltu jostain syystä keretty käymään. Ensimmäiseksi eksyimme eräälle temppeli/puistoalueelle, joka ei ollut listassa, mutta sattui olemaan siinä rautatiepysäkin edessä.

Alue koostui typillisesti kokoelmasta rakennelmia, puita ja vesiaiheita. Nämä vedet kuhisivat tyypilliseen tapaansa karppeja, kaloista 'kauneimpia'. Nämä itseriittoiset uimarit ovat aina valmiita poseeraamaan kameralle.


Lehdet olivat päässeet suurin osin jo putoilemaan, ja saimmekin hyvää julistemateriaalia runsaasti.


Tästä japanilaisesta teehuoneesta voisi ottaa mallia vaikka suomalaiseen kesämökkirakentamiseen



Idyllinen siltarakenne oli omiaan poseerauskuvia varten.


Toinen silta


-----------------------------------------------------------------------------------------------
Futuristisuudestaan kuulu Kioton rautatieasema ansaitsi nopean vilkaisun.

Futurismin ja postmodernismin rajat räjäyttävä arkkitehtuuri hiveli aisteja. Ainakin ihmisiä oli runsain mitoin. Itse loikkasimme pikaisesti junaan.


-----------------------------------------------------------------------------------------------
Shinto-pyhäköistä kuuluisin lienee Fushimi-Inari, jota valppaat kiviset ketut vartioivat. Ennen alueelle astumista on kuitenkin hyvä pestä kätensä maallisesta liasta. Muovisten kauhojen seasta löytyi myös pari puista.

Alue koostuu kilometrien pituisesta vaellusreitistä, joka on reunustettu punaisilla torii-porteilla. Portin alittaminen merkitsee siirtymää pyhän ja arkisen välillä. Itse Markus Kajo kävi täällä ohjelmassaan pyörimässä ja korosti portteja olevan tuhansia.

Korostetaan vielä lisää. Osassa kohtaa näitä firmojen lahjoittamia rakennelmia oli jopa niin tiheään, ettei välistä juuri luontoa nähnyt. Itse reitti tosiaan vain jatkui ja haarautui ja jatkui...
Ei pystynyt tätä paljoutta pieni ihmismieli käsittelemään.

Näkyi sitä luontoakin ajoittain: Ihanaa bambumetsää ja säkenöivää ruskan loistoa.




Illan hämärtyessä näkymät ne vain paranivat. Valaistuksella oli saatu aikaan jopa dramaattisempi tunnelma kuin auringon valolla.


Tässä vaiheessa arvon lukijat siirtyvätkin maagiselle virtuaalivaellukselle syvien varjojen, punaisten porttien ja hämärien kulkijoiden maahan:

Syysilta puhaltaa viileän henkäyksen kulkijan kasvoille. Vain ihmisvoimin rakennetut lyhdyt taistelevat tummia, yhä syveneviä varjoja vastaan.

Matka jatkuu syvälle tumman metsän syvyyksiin. Vielä hetki sitten ympäröivän maailman näki selvästi. Korkean huipun viimassa maailma tuntui vielä kirkkaalta auringon säteiden lämmittäessä väsynyttä matkalaista.

Pimeyden keskeltä voi erottaa hämärään verhoutuneita hahmoja, jotka vaeltavat ääneti päättymättömässä labyrintissaan, tyhjät ilmeet kasvoillaan.

Yksi hahmo pakenee kaukaisuuteen, ääntäkään päästämättä. Syvää hiljaisuutta rikkoo vain syksyn viimeisten lehtien toivoton havina.

Tunnelin päästä kajastava kohtalon valo muistuttaa elämästä, joka nyt tuntuu kaukaiselta haaveelta ajatusten syvässä vuossa. Viimeiset päivänsäteet pakenevat kulkijan edeltä tavoittaakseen jo laskenutta aurinkoa. Pimeys laskeutuu maan ylle, kun viileä henkäys puhaltaa lyhtyjen viimeiset valot jättäen jäljelle vain näkymättömän, loputtoman labyrintin.