Perulaiset 4: Ollin urotyöt osa 2: Naoshima

Herätys oli taas aamuviideltä ja junalla Kiotoon. Päivän tarkoituksena oli tarkastaa Tadao Andon kohteita Naoshimassa, jonne matkasimme 4 tuntia bussilla. Kun aikaa kerran oli käytettävissä, ehdimme tuttuun tapaan ryhmänjohtajan kanssa laatia seuraavien päivien aikataulut uusiksi. Päivän ohjelmaan ei onneksi voitu tehdä muutoksia, koska Naoshima on pienehkö saari, josta ei ollut poispääsyä.

Ensimmäisenä ja myös mielenkiintoisimpana kohteenamme oli Ando-sanin Chichu Art Museum.
Valokuvaus oli tiukasti kiellettyä muistikortin tyhjentämisen uhalla. Itse olin tyhjentänyt muistikortin jo valmiiksi edellisenä päivänä joten menetettävänä ei ollut kuin kunnia. [olli] Museo oli varsinainen veistos muutamine kiinteine taideteoksineen. Suurimman vaikutuksen tekivät kuitenkin betoniset detaljit kuten tämä käytävää valaiseva 20 metriä pitkä viilto. Viipaleen ylempi osa leijaili ylhäällä ilman pilareita, katosta roikotettuna. Fantastista.


Seuraavana vuorossa olivat saaren vanhaan kaupunkiin tehdyt taideteokset. Jätimme kuitenkin melkein kaikki väliin, koska perulaiset vieraamme eivät olleet tulleet katsomaan taidetta vaan arkkitehtuuria.

Vieraamme päättivät yhteistuumin teljetä meidät yhteen taideteoksista. Onneksi oppaat vapautettiin lyhyiden neuvotteluiden jälkeen ja saatoimme jatkaa arkkitehtuurin pariin.


Toisena Ando-sanin kohteena oli Benesse House Museum. Koska museon arkkitehtuuri ei säväyttänyt suuremmin, viihdytimme itseämme ottaen valokuvia mielivaltaisista suunnista.

Pieni sisäpiha oli rauhallisen mukava ja betoni uskomattoman sileää.

Illan laskeutuessa jatkoimme matkaa. Onnistuimme venyttämään aikataulua yritämällä Benesse House hotellin baariin. Baari ei ottanut isohkoa arkkitehtiryhmää sisään, kuten ennalta tiedettiin.

Kun vihdoin saavuimme SANAA:n lauttaterminaaliin oli lautta juuri lähdössä. Koko bussilasti tahtoi Kiotoon ostamaan tuliaisia, mutta ryhmänjohtaja päätti muiden puolesta, ja jäimme tunniksi ihmettelemään harvinaisen ohuita pylväitä. Löysimme lähistöltä Takoyaki-palloja myyvän puodin. Herkusta kiitolliset professorit tarjosivat kaikille oluet. Kuski kuitenkin ymmärrettävästi kieltäytyi.

Kiireiset matkalaiset keksivät nopeuttaa matkaansa vaihtamalla bussin Okayamassa luotijunaan. Puolessa välissä asemalle huomattiin, että kyseinen junapassi ei kelvannutkaan Nozomiin(shinkansen) ja 70 euron lisämaksu riitti perusteeksi suunnanmuutokseen.
Kiotoon saavuttiin puolikahdeltatoista. Hotellilla professorit tahtoivat nukkua, joten lähdimme Hiden kanssa kahdestaan oluelle. Olimme varanneet huoneen edullisesta hotellista ja seuraavana aamuna saimme nukkua pitkään; herätys oli vasta puoli kahdeksalta. [olli]

Perulaiset 3: Saulin urotyöt: temppeleitä, temppeleitä

Aamuvarhaisella lähdimme ystävämme Machidan kanssa reissuun. Tänään Olli jäi lepäämään laakereilleen. Hieman jo aamusta mietitytti tuleva päivä, koska eilen olivat puhelimet käyneet kuumina uusien muutettujen suunnitelmien vuoksi. Onnekseni ryhmänjohtaja Cooper totesi heti ensi kättelyssä, että tämän päivän suunnitelmia ei muutettaisi tippaakaan, koska eilen niiden säätämiseen oli tuhlattu niin paljon aikaa. Lisäksi tarkkaan harkittu 'uusittu' suunnitelma näytti lähes täsmälleen alkuperäiseltä (Ainoastaan yksi kohde oli jätetty pois). Turha huoli siis. ------------------------------------------------------------------------------------------------
Ensimmäinen kohteemme oli Ryoan-ji, harmonisesta kivipuutarhastaan tunnettu 'rauhallisen lohikäärmeen' zen-temppeli. Koska päivän aikataulu oli tiukka, oli jo heti ensimmäisessä kohteessa skarpattava ja oltava tiukkana aikataulun suhteen.


Mahtava paikka! Heti kenkien jäätyä kuistille, hiljeni ihmisten puheet. Uskomaton rauhallisuus ja levollisuus valtasi matkalaiset. Paikka viritti eteerisen tunnelman meditointiin (ja valokuvaukseen). Meditoidessa nykyhetki unohtuu, aika menettää merkityksensä.


Kivipuutarhassa sammalmättäille asetettuja kiviä on 15(buddhalaisuudessa kokonaisuuden luku) Kivet on aseteltu niin, että vain 14 näkyy kerrallaan, mistä tahansa kulmasta katsoo. 15 kiveä näkee vain jos on saavuttanut meditaatiollaan äärimmäisen valaistuksen. Taisin ilmeisesti olla liian pitkä, kun yhdessä paikassa tönöttäessäni näin kerralla kaikki. Joko huijasin, tai sitten olen valaistunut. [sauli]

Se siitä tiukasta aikataulusta. Ohjelmaan merkittyyn aikaan oli mahdoton päästä, koska kaikki näyttivän niin onnellisilta. Ajan tajuttuaan kaikki innostuivat lisäksi ostostelemaan matkamuistoja, jonka jälkeen ympäröivä puisto oli myös tarkastettava. Aikataulusta oltiin jääty noin tunti, mutta ketään ei haitannut. Huonompia kohteita voi aina pudottaa.

Bussille päästyämme huomasimme ryhmänjohtajamme kadonneen.

------------------------------------------------------------------------------------------------
Puuttuvan lampaan paluuta odotellessamme opimme Machidan kanssa tärkeimmän espanjankielisen taikasanan "Vamos!", jolla kaikki perulaiset sai liikkeelle.

------------------------------------------------------------------------------------------------
Ninna-ji, seuraava kohteemme, löytyi edellisen naapurista noin kävelymatkan päästä. Bussilla oli kuitenkin mentävä, koska kaikki eivät halunneet kävellä turhaan pitkiä matkoja rakkojensa vuoksi.
Onneksi temppelialueella pääsi heti alussa kengistään eroon, ja useiden rakennusten kompleksin pystyi kiertämään mukavasti verantoja ja kulkusiltoja pitkin.

Veden solina ja jalkojen alla mukavasti vaihtuvat kävelyalustat aikaansaivat jälleen sopivan tunnelman mietiskelyyn. Edelliseen kohteeseen verrattuna paikka oli valtava, mutta onneksi napakka "Vamos" sai aina tarpeen tullen vipinää kinttuihin.

Ah, joka paikassa voisi istua vaikka koko aamupäivän. Tämä aiheuttaa pienen ristiriidan kevyesti ylimitoitettujen aikataulujen kanssa.


Varsinaisen temppelin vierestä löytyi myös tämä 5-kerroksinen pagoda, joka kiehtoi arkkitehtimieliä kovasti. Pystytetty puuliitostekniikalla, ilman nauloja tms. Sisällä ei ole oikeasti kerroksia, portaita tai oikeastaan mitään muutakaan. Käyttötarkoituksettomuus aiheutti lievää hämmennystä koko joukkiossa.

Kahden kohteen kiertämiseen oli nyt kaytetty kolmen aika, joten oli syytä hankkia syötävää. Ihmiset alkoivatkin näyttää jo hieman uupuneilta. Ehdotus ruokatauosta sai hyväksynnän koko bussissa eturivin herrasmiestä(ryhmänjohtaja) lukuunottamatta: "Ensin arkkitehtuuri. Syödä ehtii myöhemminkin."
------------------------------------------------------------------------------------------------
Tässä välissä suureksi ihmetykseksemme samainen etupenkin herrasmies esitti uusitun päivän suunnitelman. Menisimmekin loppupäivän kohteiden asemesta Naraan, noin kahden tunnin ajomatkan päähän katsomaan yhtä ainoaa temppeliä. Kun päällikkö päättää, siitä pidetään kiinni. Tänäänhän suunnitelmia ei ollut tarkoitus muuttaa. Onneksi järjetön hanke siirrettiin pari päivää eteenpäin. Näin sain näppärästi lykättyä vastuun Ollille. [sauli]

------------------------------------------------------------------------------------------------
Seuraavalle temppelille päästyämme puolet joukosta lähti eturintaman suureksi ihmetykseksi syömään, vaikka oltiin sentään harcore-arkkitehtuuriekskursiolla. Tässä onnistuimme tekemään mielestämme oivallisen peliliikkeen, eli sovimme tunnin pituisen ajan seuraavaan yhteiseen kokoontumiseen.

Daitoku-ji ei ollutkaan mikään temppeli, vaan valtava kokoelma erilaisia temppelialueita. Tämän kiertämiseen voisi käyttää vaikka koko päivän. Sovitun ajankohdan ollessa käsillä ryhmänjohtajamme ilmoitti yllättäen pitkän listan paikoista, joita olisi halunnut temppelialueilla nähdä. Käyhän se näinkin. Machida esittelemään yliajalla kivipuutarhoja, minä kokoamaan hajallaan ollutta joukkiota. [sauli]

Kävi ilmi, että osa porukasta oli lähtenyt nälän riivaamana loppupäiväksi kokonaan omille teilleen.

------------------------------------------------------------------------------------------------
Ryhmänjohtajan vastustuksesta huolimatta haimme lähikaupasta syötävää sekä apteekista rakkolaastareita. Jäljellä ollut joukko sai vihdoin voimia kiertää loput kohteet.

Ginkaku-ji, hopeinen paviljonki oli päivän viimeinen temppelikohde. Hyvä niin. Paikka oli japanilaiseen tyyliin täynnä ihmisiä. Luonnossa kierretty polku oli kuin teemapuisto, jossa jokaisen reliikin kohdalla pysähdyttiin heittämään kolikko ja tekemään toivomuksia.

Kuunkatselutasanne. Ainakin siksi sitä kutsutaan.

Jyrkän vuorenrinteen suojiin rakennettu polku oli kyllä kaunis, ja täältäkin avautui näkymä kaupungin yli. Maisemakuvan saaminen oli haasteellista naapurien samaisen tavoitteen vuoksi. Pituudesta ja kovasta kyynerpäästä oli jälleen hyötyä.

Machida tiesi mihin rahat täällä piti heittää.


------------------------------------------------------------------------------------------------
Päivän 'moderni' arkkitehtuurikohde. Ehtaa kasaria.

Tämän museon vieressä oli myös toinen museo, jossa olisi ollut pohjoismaisen muotoilun näyttely. Kiehtovalta kuulostava ajatus jätettiin kuitenkin ryhmän sisäisten ristiriitojen vuoksi toteuttamatta.

------------------------------------------------------------------------------------------------
Illalla menimme yhdessä kaupungille shoppailemaan ja syömään luvattuun kaiten-sushipaikkaan. (kaiten-sushista kertokaamme lisää toiste) Matkalla törmäsimme puolivahingossa perulaisten suuren idolin Tadao Andon kahvilaan.